Saamelaisten oikeudet
Saamelaisilla alkuperäiskansana on perustuslaissa turvattu oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Suomi on myös kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaamiseen. Asemaan alkuperäiskansana kuuluu olennaisesti kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto. Suomessa saamelaisten omana edustuksellisena elimenä toimii Saamelaiskäräjät. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen mukaan valtioiden on neuvoteltava vilpittömässä mielessä alkuperäiskansojen kanssa niiden omien edustuselinten kautta saadakseen niiden vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen toimille, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansoihin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu tukee erityisesti saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Ongelmia saamenkielisten palveluiden toteutumisessa
Yhdenvertaisuusvaltuutettu saa vuosittain yhteydenottoja saamelaisilta siitä, että terveys- ja sosiaalipalveluja ei ole saatavana omalla kielellä. Palveluiden saatavuudessa on myös selkeitä kielikohtaisia eroja. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulevissa yhteydenotoissa korostuvat ongelmat sosiaali- ja terveyspalveluiden, mutta myös koulutuksen yhdenvertaisessa toteutuksessa. Saamelaislasten oikeus oman kielen tai omakieliseen opetukseen on keskeinen sekä yksilön oikeuksien ja yhdenvertaisen kohtelun että saamen kielten säilymisen kannalta.
Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Kaikki saamenkielet ovat uhanalaisia kieliä, mutta erityisesti koltansaame ja inarinsaame ovat häviämisvaarassa. Saamelaisten kielellisiä oikeuksia turvataan perustuslain lisäksi saamen kielilailla ja useissa eri aloja koskevissa laeissa, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuslaissa ja potilaan asemaa ja oikeuksia koskevassa laissa. Kielelliset oikeudet koskevat kaikkia kolmea saamen kieltä.
Saamelaisten kielellisiä oikeuksia koskeva lainsäädäntö on kehittynyt vuosien saatossa. Edelleen lainsäädännössä on ongelmakohtia, joissa valtakunnalliset säädökset eivät tunnista saamelaisten eritystarpeita. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaissa turvataan oikeus saamenkieliseen varhaiskasvatukseen, mutta kielten elvytyksen kannalta olennaisen kielipesätoiminnan toteuttamiseen ei ole laissa vastuita.
Saamenkielisten palveluiden yhdenvertaisessa toteutumisessa on myös huomattavia ongelmia. Lain vaatimat palvelut eivät toteudu kaikissa tilanteissa, esimerkiksi kielitaitoisen ammattihenkilöstön puutteen vuoksi. Normaalit koulutusväylät eivät ole onnistuneet vastaamaan ammattihenkilöstön tarpeeseen. Koulutusta on tuotu projektiluontoisesti saamelaisten kotiseutualueelle. Näiden koulutusmuotojen vakiinnuttamisella ja vahvistamisella voitaisiin parantaa saamenkielisten palveluiden yhdenvertaista toteutumista.
Syrjintä ja vihapuhe
Saamelaiset kohtaavat edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa syrjintää ja vihapuhetta. Tutkimusten mukaan syrjintäkokemuksia on eniten niillä saamelaisilla, jotka vaativat heille lain mukaan kuuluvia palveluita. Saamelaisiin kohdistuvaa häirintää tapahtuu erityisesti sosiaalisessa mediassa, ja se kohdistuu erityisesti saamelaisten oikeuksia puolustaviin henkilöihin.