Ruotsinkielisten henkilöiden kielellisten oikeuksien on toteuduttava terveydenhuollossa nykyistä paremmin

Ruotsinkielisten asiakkaiden ja potilaiden kielelliset oikeudet eivät toteudu sosiaali- ja terveydenhuollossa asianmukaisesti. Yhdenvertaisuusvaltuutettu saa vuosittain yhteydenottoja, jotka osoittavat, että ruotsinkieliset eivät pysty asioimaan kaksikielisillä hyvinvointialueilla omalla äidinkielellään, kuten laki edellyttää. Hyvinvointialueilla on velvollisuus varmistaa kielellisten oikeuksien täysimääräinen toteutuminen.

Perustuslaki, kielilaki ja potilaslaki turvaavat ruotsinkielisten ihmisten oikeuden käyttää omaa äidinkieltään valtion viranomaisissa ja kaksikielisillä hyvinvointialueilla. Kuitenkin käytännössä mahdollisuus asioida ruotsiksi jää monille edelleen puutteelliseksi. Hyvinvointialueilla on sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta velvollisuus varmistaa asiakkaiden kielellisten oikeuksien toteutuminen. Tämä tarkoittaa kaksikielisillä hyvinvointialueilla oikeutta hoitaa asiointi suomeksi tai ruotsiksi ilman tulkkausjärjestelyjä.

Mahdollisuus kommunikoida omalla äidinkielellään on erityisen tärkeää, kun henkilö on haavoittuvassa tilanteessa. Terveydenhuollossa asiointi saattaa olla tällainen tilanne. Lisäksi potilasturvallisuuden kannalta on tärkeää, että potilas voi kommunikoida omalla äidinkielellään, hänen kertomaansa ymmärretään ja että hän ymmärtää hänelle kerrotut ohjeet esimerkiksi sairauden hoidosta.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on käsitellyt tapausta, jossa ruotsia äidinkielenään puhuva nuori ei ollut pystynyt asioimaan ruotsiksi terveydenhuollossa. Nuori oli hakeutunut lasten päivystykseen psyykkisen huonovointisuuden vuoksi. Nuori oli halunnut puhua tilanteessa ruotsia, mutta sairaanhoitajan ruotsin kielen taito ei ollut riittävä. Nuori oli kokenut, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin asioida suomeksi ja ettei hänellä ollut tosiasiallista mahdollisuutta valita asioimiskieleksi omaa äidinkieltään. Nuori koki, ettei hän pystynyt ilmaisemaan itseään suomeksi eikä hän ymmärtänyt kaikkia hänelle esitettyjä kysymyksiä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu selvitti asiaa ja katsoi, että nuoren kohtelussa oli kyse yhdenvertaisuuslain kieltämästä syrjinnästä kielen perusteella. Valtuutettu ehdotti asiassa sovintoa. Hyvinvointialue katsoi, että kyse ei ollut syrjinnästä ja vetosi siihen, että nuorella oli ollut tosiasiallinen mahdollisuus valita asioimiskieleksi oman äidinkielensä ja että hän oli omasta tahdostaan puhunut tilanteessa suomea. Yhdenvertaisuusvaltuutettu vei asian arvioitavaksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan, joka voi tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä.

Myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että tapauksessa oli kyse syrjinnästä. Lautakunta katsoi, että nuorta oli äidinkielensä perusteella kohdeltu epäsuotuisammin kuin suomenkielistä henkilöä olisi kohdeltu vastaavassa tilanteessa. Päätöksessä todetaan, että sairaalalla oli velvollisuus huolehtia siitä, että nuorella on tosiasiallinen mahdollisuus valita kumpaa kieltä hän käyttää. Henkilö voi luopua oikeudestaan käyttää omaa kieltään vain omasta vapaasta tahdostaan, eikä siksi, että hän kokee ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa.

Lautakunta myös totesi, että sairaalan tulee huolehtia siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat kussakin yksittäistapauksessa esimerkiksi työvuorojärjestelyillä tai varmistamalla, että henkilöstössä on kielitaitoisia henkilöitä. Lautakunta myös totesi, että koska kyse oli alaikäisestä, joka oli hakeutunut hoitoon psyykkisen huonovointisuuden vuoksi, oli sairaalalla ollut erityinen vastuu ottaa ensi sijassa huomioon potilaan etu.

Lautakunta kielsi sairaalaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää lasten päivystyksessä asianomistajaa ja muita ruotsinkielisiä potilaita kohtaan. Lautakunta asetti kiellon tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon. Lisäksi lautakunta suositti sairaalaa maksamaan 3 000 euron hyvityksen asianomistajalle. Päätös ei ole lainvoimainen ja asia on tällä hetkellä käsiteltävänä Helsingin hallinto-oikeudessa hyvinvointialueen valitettua lautakunnan päätöksestä. Hallinto-oikeus on keskeyttänyt lautakunnan päätöksen täytäntöönpanon muun muassa uhkasakon osalta asian käsittelyn ajaksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että kyse on merkittävästä kieleen liittyvästä tapauksesta, joka koskettaa yksittäistä potilasta laajempaa ryhmää. Merkittävää on myös lautakunnan syrjinnän kiellon tehosteeksi asettama uhkasakko, jolla suojataan kyseisen nuoren lisäksi myös muita äidinkieleltään ruotsinkielisiä potilaita. Yhdenvertaisuusvaltuutettu seuraa asian käsittelyn etenemistä.

15.07.2026