Ulkomaalaisten oikeuksia heikennetään vakavasti ilman kokonaiskuvaa muutosten ihmisoikeusvaikutuksista
Kevään 2024 aikana sisäministeriö on valmistellut kiireisesti useita maahanmuuttopolitiikkaa kiristäviä ja ulkomaalaisten ihmisten oikeuksia rajoittavia muutoksia, jotka ovat nyt siirtyneet eduskunnan käsiteltäväksi. Näihin lukeutuvat oleskelulupasääntelyn muutokset, rajamenettelyn käyttöönotto ja nopeutetun menettelyn laajentaminen, kansalaisuuslain asumisaikaedellytyksen tiukentaminen, kansainvälisen suojelun lupia koskevat muutokset ja vastaanottorahan pienentäminen. Valmistelussa on lisäksi useita uusia muutosesityksiä muun muassa perheenyhdistämiseen, turvapaikkamenettelyyn, säilöönottoon, pysyviin oleskelulupiin ja kansalaisuuteen liittyen.
Muutoksia on valmisteltu ministeriössä samanaikaisesti, mutta erillisinä hankkeina. Niillä toteutetaan mittavia ja periaatteellisesti merkittäviä ulkomaalaislainsäädännön muutoksia, jotka heikentävät vakavasti ulkomaalaisten oikeuksia. Ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen sijasta uudistukset toteutetaan nyt sirpaleisesti, ilman samanaikaisten, limittäisten ja perättäisten muutosten yhteisvaikutusten arviointia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on nostanut lausunnoissaan toistuvasti esiin tarpeen arvioida esitysten yhteisvaikutuksia. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan perusoikeuksien tasoon liittyvien ehdotettujen muutosten ja tulevien muiden uudistusten yhteisvaikutus ei saa muodostua kohtuuttomaksi. Miten tätä kohtuuttomuutta voidaan arvioida ilman kokonaiskuvaa muutosten yhteisvaikutuksista?
Erityisen tärkeää on tarkastella, miten muutosehdotukset yhdessä vaikuttavat kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten, kuten lasten, elämään. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu toimittivat joulukuussa kirjelmän valtioneuvostolle valmistelussa olevien esitysten vaikutuksista lapsiin. Valtuutetut painottivat olevan välttämätöntä, että lakihankkeista tehdään yhteisvaikutusten arviointi, sekä hankkeiden suorista että välillisistä lapsivaikutuksista. Arvioinnin johtopäätökset on huomioitava lakiesitysten sisällöissä. Valtuutetut totesivat, että kaavaillut muutokset voivat johtaa ulkomaalaisten lasten oikeuksien heikkenemiseen tai jopa oikeuksien loukkauksiin.
Valtuutetut pyysivät valtioneuvostoa vastaamaan kirjeeseen. Joulukuussa lähetettyyn kirjeeseen ei kuitenkaan ole vastattu. Nyt hallituksen esitykset ovat valmistuneet, ja on ilmeistä, ettei lapsia koskevaa yhteisvaikutusten arviointia ole tehty. Vaikuttaakin siltä, että lakimuutoksia tehdään piittaamatta siitä, minkälaiset kokonaisvaikutukset niillä voi olla ihmisoikeusnäkökulmasta.
Minkälaisia yhteisvaikutuksia muutoksilla voi olla? Esimerkkinä turvapaikanhakijoina Suomeen saapuvat lapset
Useat annetuista lakiesityksistä vaikuttavat turvapaikanhakijalapsiin. Esimerkiksi rajamenettelyesitys mahdollistaisi tietyissä tilanteissa yksintulleiden lasten ja lapsiperheiden ottamisen rajamenettelyyn. Menettelyn aikana lasten liikkumista rajoitettaisiin voimakkaasti eivätkä he saisi lähtökohtaisesti poistua vastaanottokeskuksen alueelta. Tämä on ongelmallista lapsen edun ja oikeuksien toteutumiselle. Neljän viikon turvapaikkamenettelyssä lapsen edun yksilöllinen arviointi olisi lisäksi käytännössä mahdotonta. EU:ssa on tunnistettu rajamenettelyn ongelmat lapsen oikeuksien toteutumiselle. EU:ssa parlamentin juuri hyväksymä maahanmuuttoa koskeva sääntelypaketti vaikuttaisikin asettavan osin tiukempia edellytyksiä esimerkiksi yksintulleiden alaikäisten ottamiselle rajamenettelyyn kuin nyt ehdotettu kansallinen rajamenettely. Pian rajamenettelysääntelyä pitäisi siis taas muuttaa, koska laki ei turvaisi lapsen oikeuksia EU:n edellyttämällä tavalla. On järjetöntä ja vastuutonta, että lapsen oikeuksia kavennettaisiin nyt kansallisesti pieneksi hetkeksi tiukemmalle tasolle kuin mitä EU:n uusi sääntely sallii.
Myös vastaanottorahasta leikataan merkittävästi. Nelihenkisen perheen kuukausitulot olisivat 909 €, jolla perheen pitäisi pystyä elättämään itsensä. Vastaanottokeskuksista on viestitty, että jo tämänhetkinen vastaanottoraha, joka on nelihenkiselle perheelle 1 033 €, riittää huonosti kattamaan ihmisten välttämättömät tarpeet. Vastaanottoraha laskisi niin pieneksi, että se voisi lain esitöidenkin mukaan vaikuttaa lastensuojelutoimenpiteiden tarpeen lisääntymisenä, perheväkivallan kasvuna, perheiden huonovointisuutena, ruokavalion yksipuolistumisena ja ruokajakelujen pariin hakeutumisena. Vastaanottorahan pienenemisellä olisi lapsen oikeuksien vastaisia ja hyvin epäinhimillisiä vaikutuksia.
Jos lapsi saa kansainvälistä suojelua, ovat tulevaisuudessa oleskeluluvat huomattavasti lyhyempiä. Samalla aika, joka lapsen on asuttava Suomessa ennen kuin hän saa Suomen kansalaisuuden, pitenee merkittävästi. Esimerkiksi lapsiperheen on turvapaikan saatuaan pääsääntöisesti asuttava Suomessa kahdeksan vuotta, mikä on yli kaksi kertaa pidempi mitä nykyisin edellytetään. Kahdeksan vuotta on lapselle hyvin pitkä aika – aika, jona hän joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa tulevaisuudestaan, samalla kun oleskelulupien pituudet lyhenevät.
Lasten oikeutta perhe-elämään rajoitetaan osana lakiesitystä, jossa muutos kohdistuu muun muassa yksin Suomeen tulleisiin turvapaikanhakijalapsiin. Lapsen perheenjäsenen oleskelulupa evättäisiin, jos on perusteltua aihetta epäillä, että lasta on käytetty maahantulon välineenä, koska lapsi on lähetetty Suomeen perheenkokoajaksi oleskeluluvan saamiseksi perheenjäsenilleen, jollei vanhempien päätökselle lähettää lapsi hakemaan Suomeen suojelua ole katsottava olleen lapsen henkeen tai terveyteen liittyvä pakottava syy. Esityksessä viitataan yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitykseen Lapset ilman perhettä, jossa havaittiin, että lähes puolet yksintulleista alaikäisistä ei saanut perhettään Suomeen, koska vanhempien tulkittiin lähettäneen lapsensa Suomeen ilman yksilöllistä pakottavaa syytä. Kyse oli kuitenkin lapsista, joiden oli turvapaikkamenettelyssä todettu olevan kotimaassaan vainon tai muun vakavan haitan vaarassa. Lähtökohtana tulisi tällöin olla ajatus siitä, että vanhemmat ovat pyrkineet suojelemaan lastaan lähettämällä hänet pois vaarallisista olosuhteista. On huomioitava, että oikeus elää perheensä kanssa on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, jolla on aivan erityinen merkitys lapsille.
Lapsen etu on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti huomioitava ensisijaisena harkintaperusteena lakeja säädettäessä. Nyt esitettävät muutokset heikentävät ulkomaalaisten lasten oikeuksia ja asettavat heidät vielä entistäkin haavoittuvampaan asemaan. Kokonaisuudessa esimerkiksi turvapaikanhakijana Suomeen saapuneisiin lapsiin kohdistuu useita muutoksia, jotka johtavat taloudelliseen turvattomuuteen ja ahdinkoon, oleskelun epävarmuuden pitkittymiseen ja vaikeuksiin perheenyhdistämisessä.
Julkisella vallalla on perustuslain 22 §:n mukaisesti velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeudet. Velvollisuus koskee sekä perustuslaissa turvattuja oikeuksia, kuten perhe-elämän suojaa, yhdenvertaisuutta ja palautuskieltoa, että kansainvälisissä sopimuksissa turvattuja oikeuksia, kuten lapsen edun ensisijaisuutta ja muita lapsen oikeuksia. Turvaamisvelvollisuutta ei noudateta, jos suljetaan silmät siltä, miten lainsäädäntö vaikuttaa ihmisten – ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien kuten lasten – oikeuksien toteutumiseen. Odotamme lakiesitysten käsittelyssä eduskunnan toimeenpanevan turvaamisvelvoitetta täysimääräisesti.
