Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys: Syyttäjien pitäisi vähentää esitutkinnan rajoittamista ja syyttämättä jättämistä lähisuhdeväkivallassa
Yhdenvertaisuusvaltuutettu selvitti syyttäjien ratkaisukäytäntöä lähisuhdeväkivallassa. Selvityksen tulokset ovat huolestuttavia: väkivallantekijöitä ei pyritä saamaan rikosvastuuseen ja väkivallankokijat jäävät vaille suojaa. Väkivallankokijoiden tehokas suojeleminen edellyttää, että viranomaiset kantavat itsenäisesti vastuun tekijöiden rankaisemisesta.
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa hyvin yleistä ja se kohdistuu tyypillisesti naisiin. Lähisuhdeväkivalta on usein parisuhdeväkivaltaa, jossa tekijänä on mies ja kokijana nainen. Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät, että Suomi torjuu tehokkaasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu selvitti syyttäjien ratkaisukäytäntöjä lähisuhdeväkivallassa. Selvitys osoittaa, että parisuhdeväkivallasta jätetään syytteitä nostamatta osapuolten keskinäisen sopimisen tai sovitteluun osallistumisen vuoksi. Tapauksia ei ole viety riittävän tehokkaasti tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun läheisissä suhteissa tapahtuneet pahoinpitelyt on muutettu asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi, se tarkoittaa viranomaisten toimintavelvollisuuden lisäämistä. Rikosvastuun toteutumisen ei enää tulisi olla sattumavaraista ja perustua esimerkiksi yksittäisen väkivallankokijan kyvylle tai voimavaroille toimia rikosprosessissa.
Selvityksen perusteella pari- ja lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä ei ole otettu huomioon lainsäätäjän edellyttämällä tavalla. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tuloksia huolestuttavina.
– Selvitys antaa tietoa siitä, että syyttäjien käytännöissä ei kaikissa tapauksissa ole suhtauduttu lähisuhdeväkivaltaan riittävällä vakavuudella, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman.
– Lähisuhdeväkivallassa uhri on väkivallantekijään nähden alisteisessa asemassa. Väkivallankokijan tehokas suojeleminen edellyttää, että väkivallantekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa rikosprosessin etenemiseen uhrin kautta. Sen vuoksi viranomaisen pitäisi tehdä itsenäisesti päätökset syytteen nostamisesta, eikä syyttämättä jättämistä pitäisi perustella sovinnolla tai uhrin pyynnöllä, Stenman jatkaa.
Esitutkinnan rajoittaminen tai syyttämättä jättäminen tehtiin parisuhdeväkivaltatapauksissa yleensä kohtuus- tai tarkoituksenmukaisuussyistä. Tämä tarkoittaa, että syyttäjä ei pitänyt rikoksesta rankaisemista kohtuullisena tai tarkoituksenmukaisena. Tapauksissa rikoksen osapuolten kerrottiin esimerkiksi sopineen asian keskenään tai osallistuneen rikoksen sovitteluun. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että sovittelun ei olisi pitänyt johtaa rikosprosessin päättymiseen. Väkivallankokija oli yleensä luopunut rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksista. Päätöksissä tuotiin usein esille, että käytettyä väkivaltaa pidettiin vähäisenä, eikä pariskunnan välillä ollut aikaisemmin esiintynyt väkivaltaa.
Rikosvastuuta ei toteutettu myöskään lapsiin kohdistuvassa väkivallassa
Lapsiin kohdistuneissa pahoinpitelyissä rikoksesta epäiltynä oli lapsen vanhempi tai samassa taloudessa asuva aikuinen, kuten isäpuoli. Esitutkinnan rajoittamista tai syyttämättä jättämistä perusteltiin tavallisesti sillä, että lapsi ja perhe oli lastensuojelun tai sosiaalitoimien kohteena. Kun vanhemmalle oli tarjottu apua lapsen kasvatustilanteita varten, katsottiin lapsen olevan nyt suojelun piirissä.
Selvitys osoittaa, että lapsiin kohdistuvassa väkivallassa rikosvastuuta ei toteutettu, vaan lastensuojelu- ja sosiaalitoimia pidettiin riittävinä. Lapsen oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan elämään on kuitenkin niin perustavanlaatuinen oikeus, että sen loukkaamista on pidettävä erityisen moitittavana tekona. Tästä syystä lastensuojelun ja sosiaalityön toimia ei pitäisi käyttää vaihtoehtona syytteen nostamiselle.
Suomi ei ole torjunut riittävän tehokkaasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
Suomessa lainsäätäjä on jo vuodesta 1994 lähtien korostanut läheisissä suhteissa tapahtuneen väkivallan moitittavuutta ja pitää lievänkin väkivallan saattamista rangaistusjärjestelmän piiriin tärkeänä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemä selvitys kuitenkin osoittaa, että näin ei ole aina tapahtunut.
Tammikuussa 2025 alkaen lähisuhdeväkivallan sovittelu on kielletty lailla. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan on tärkeää, että lähisuhdeväkivallan sovittelun kielto tulee lisäämään poliisin ja syyttäjien käytännöissä rikosvastuun toteuttamista pari- ja lähisuhdeväkivallassa.
– Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tulevaisuudessa tulee nostaa nykyistä useammin syytteitä pari- ja lähisuhdeväkivallasta, Stenman toteaa.
Lisätietoja:
Lisätietoa selvityksestä
Selvityksessä käytetty aineisto muodostettiin satunnaisotannalla vuonna 2022 pahoinpitelyrikoksista (RL 21:5–7) tehdyistä esitutkinnan rajoittamista ja syyttämättä jättämistä koskevista päätöksistä. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa koskevia päätöksiä otettiin lähiluvun kohteeksi 200. Lähisuhdeväkivallasta lähes 60 prosenttia tapahtui parisuhteessa, noin 30 prosenttia kohdistui lapseen ja 10 prosentissa oli kyse muista lähisuhteista.
Parisuhdeväkivalta oli voimakkaasti sukupuolittunutta. Rikoksesta epäiltynä oli mies noin 71 prosentissa päätöksiä ja nainen oli asianomistajana noin 72 prosentissa päätöksiä. Selvitysaineiston tapauksissa nainen oli hyvin harvoin parisuhteessa ainoa väkivallan käytöstä epäilty osapuoli.
Lapsiin kohdistuneista pahoinpitelyrikoksista epäillyistä miehiä oli 60 ja naisia 40 prosenttia. Lapsiasianomistajista hieman suurempi osa oli tyttöjä kuin poikia.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka edistää yhdenvertaisuutta ja puuttuu syrjintään. Valtuutettu on toiminut vuodesta 2022 lähtien naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana. Raportoijan tehtävänä on seurata naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa, kansainvälisten velvoitteiden toteutumista ja kansallisen lainsäädännön toimivuutta.
14.01.2025