Vammaiselle henkilölle tarkoitetut kohtuulliset mukautukset on ymmärrettävä yleistä käsitystä laajemmin
Yhdenvertaisuuslaissa säädetään kohtuullisista mukautuksista, jotta vammaisilla ihmisillä olisi yhdenvertaisempi mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan ja käyttää erilaisia palveluita. Kohtuulliset mukautukset käsitetään kuitenkin usein vain yksittäisinä pieninä ja teknisinä toimenpiteinä asioinnin mahdollistamiseksi, eikä esimerkiksi viranomaisilla vielä ole ymmärrystä siitä, kuinka laajasti kohtuulliset mukautukset tulisi ottaa huomioon. Tässä blogissa tarkastellaan, kuinka viimeaikainen oikeuskäytäntö vaikuttaa ymmärrykseemme kohtuullisista mukautuksista.
Yhteiskuntamme ja elinympäristömme on ulossulkeva monille ihmisille, joilla on jokin vamma tai toimintarajoite. Esimerkiksi rakennetun ympäristön esteellisyys ja aistiesteellisyys sulkee edelleen konkreettisesti vammaisia ja toimintarajoitteisia ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle.
Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajan on tehtävä kohtuullisia mukautuksia vammaiselle henkilölle. Kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa lähtökohdaksi on otettava ensisijaisesti vammaisen henkilön tarpeet. Mukautuksilla turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisissä tilanteissa. Kohtuullisen mukautuksen laiminlyönti on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää yhtä lailla kuin välitön syrjintäkin.
Kohtuulliset mukautukset voivat olla muutakin kuin asioinnin mahdollistamista
Kun yleisesti käsitellään kohtuullisia mukautuksia, nostetaan usein esille mukautuksen luonne pieninä toimenpiteinä. Sellaisina, kuten ravintolan ruokalistan lukeminen ääneen sokealle asiakkaalle ja luiskan asentaminen kaupan kynnykselle pyörätuolia käyttävälle asiakkaalle. Useilla toimijoilla saattaa olla käsitys, että yleisten esteettömyyssäännösten noudattaminen on riittävää vammaisten henkilöiden osallisuuden varmistamiseksi. Mukautus voi kuitenkin olla muutakin kuin asioinnin mahdollistamista.
Vaikka kohtuulliset mukautukset ovat aina yksilöllisiä, ja niillä turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisessä tapauksessa, on oikeuskäytännöllä kohtuullisista mukautuksista laajempi ja ohjaava vaikutus. Tuore oikeuskäytäntö vahvistaa, että kohtuulliset mukautukset voivat perustellusti koskea myös viranomaisen myöntämän palvelun sisältöä. Esimerkkinä tästä toimii hallinto-oikeuden ratkaisu liittyen siihen, että Kelan olisi tullut myöntää kuulovammaiselle henkilölle kirjoitustulkkausta puhutusta suomen kielestä kirjoitetulle englannin kielelle, vaikka tällaista palvelua ei suoraan Kelan palveluvalikoimassa olekaan.
Sama mukautusvelvollisuus koskee myös vammaispalvelulain nojalla järjestettäviä palveluja. Onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että vammaispalveluiden järjestämistä ja päätöksentekoa ohjaavat hyvinvointialueiden soveltamisohjeet tai erilaiset toimintakäytännöt eivät muodosta estettä mukauttamiselle. Esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi tuoreessa ratkaisussaan, että hyvinvointialue syrji vammaista henkilöä, kun se ei myöntänyt henkilölle oikeutta käyttää hänelle myönnettyjä kuljetuspalveluita mökkipaikkakunnalla kotikunnan ohella kohtuullisena mukautuksena. Hyvinvointialue oli perustellut päätöstään muun muassa ohjeellaan siitä, että muillekaan asiakkaille ei myönnetä oikeutta kuljetuspalveluihin kotikunnan ulkopuolella.
Yhdenvertaisuuslaki konkretisoi perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sisältämää syrjinnän kieltoa ja turvaa osaltaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Näin ollen sen arvoimiseksi, onko yksittäisessä tilanteessa tapahtunut syrjintää, sovelletaan ensisijaisesti yhdenvertaisuuslakia muuhun lainsäädäntöön nähden.
Asiakaslähtöiset ja monikanavaiset palvelut vähentävät tarvetta mukauttamiselle
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut tuoreen ratkaisun asiassa, joka koski vammaisen henkilön asiointia sairaalan poliklinikalla. Henkilö pyysi muun muassa mahdollisuutta ilmoittautua vastaanotolle muulla tavoin kuin suullisesti sekä mahdollisuutta odottaa vastaanottoajan alkamista rauhallisessa tilassa. Sairaala epäsi mukautukset vedoten toimintakäytäntöihinsä ja asetti mahdollisten erityisjärjestelyiden ehdoksi sen, että vammainen henkilö osoittaisi mukautuksen tarpeen lääkärinlausunnolla tai asiantuntijan laatimalla suosituksella. Lautakunta katsoi, että sairaala syyllistyi syrjintään evätessään kohtuulliset mukautukset, eikä asioinnin mukauttaminen olisi ollut kyseisessä tilanteessa kohtuutonta.
Tärkeintä kohtuullisten mukautusten toteuttamisessa on muistaa, että palvelun mukauttamiseen vetoava tietää itse parhaiten, millaista mukautusta hän tarvitsee. Vammaisuus on ymmärrettävä laajasti, eikä eri toimijoiden tulisi kyseenalaistaa ihmisen kokemusta siitä, miten hänen vammansa tai toimintarajoitteensa vaikuttaa käytännössä. Vammaisella henkilöllä ei myöskään ole lähtökohtaisesti velvollisuutta esittää dokumentaatiota vammastaan tai toimintarajoitteestaan, eikä tätä saa asettaa ehdoksi kohtuullisten mukautusten toteuttamiseksi. Mukautus on aina yksittäistapauksessa yksittäiselle vammaiselle henkilölle myönnettävä toimenpide. Yhdelle henkilölle myönnetty kohtuullinen mukautus ei automaattisesti sovellu toiselle henkilölle.
Kohtuullisille mukautuksille asioinnissa on sitä vähemmän tarvetta, mitä monipuolisimmiksi ja asiakaslähtöisemmiksi palvelukanavat suunnitellaan alun alkaen. Asiointimahdollisuuksien esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi olla monikanavaisia ja tarpeet erilaiselle asioinnille tulee huomioida jo etukäteen. Kun mukautuksia kuitenkin tarvitaan, on ehdottoman tärkeää, että niin viranomaiset kuin palveluiden ja tavaroiden tarjoajatkin tuntevat velvollisuutensa tehdä mukautuksia ja myös kouluttavat henkilökuntansa vastaamaan vammaisten ihmisten mukautuspyyntöihin asianmukaisesti.
