Työntekijöiden sateenkaarijärjestöjä tulisi hyödyntää julkisen sektorin yhdenvertaisuustyössä

Vastuu yhdenvertaisuuden edistämisestä on ennen kaikkea viranomaisella instituutiona. Julkisen sektorin työntekijät ovat kuitenkin itse alkaneet edistää yhdenvertaisuutta organisaatioissaan vapaa-ajan toimintana. Tämä on nähty tarpeelliseksi muun muassa poliisien ja opettajien keskuudessa, kun ammattikuntaan kuuluvat ovat perustaneet yhdistyksiä kuten Sateenkaaripoliisit ja Sateenkaariopettajat. Nämä järjestöt ovat erittäin tärkeitä, ja ne luovat työelämään turvallisia yhteisöjä sateenkaari-ihmisille. Tiedämme tutkimuksista, että vain 8 prosenttia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä on täysin avoimia työelämässä ja tällaiset järjestöt edistävät työelämän yhdenvertaisuutta myös omaa organisaatiotaan laajemmin. Viranomaisten on kuitenkin hoidettava yhdenvertaisuuden edistämisen tehtävä instituutiona, eikä se saa jäädä vähemmistöihin kuuluvien ihmisten harteille.

Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisilla, julkista hallintotehtävää hoitavilla yksityisillä toimijoilla, koulutuksen järjestäjillä, varhaiskasvatuksen järjestäjillä ja palveluntuottajilla sekä työnantajilla on velvollisuus toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden edistämisen tarkoituksena on ehkäistä syrjintää, turvata kaikkien ihmisten tosiasiallinen yhdenvertaisuus sekä poistaa syrjinnästä johtuvaa eriarvoisuutta yhteiskunnassa.

Sateenkaaripoliisit ja Sateenkaariopettajat ovat melko tuoreita yhdistyksiä, joiden tavoitteina on edistää yhdenvertaisuutta poliisissa ja opettajien keskuudessa. Suomen Sateenkaaripoliisit ry on poliisin hallinnonalan nykyisten ja entisten työntekijöiden perustama yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta poliisiorganisaation työntekijöinä ja poliisin kaikessa toiminnassa. Toiminnan tavoitteena on vahvistaa kansalaisten luottamusta poliisiin vähemmistökysymyksissä. 

Sateenkaariopettajien yhdistyksen tarkoituksena Setan mukaan on puolestaan muun muassa mahdollistaa sateenkaarevien opettajien verkostoituminen ja vertaistuki, normalisoida ja tehdä sateenkaarevuus näkyväksi oppilaitoksissa ja oppilaitosyhteisöissä sekä vähentää syrjintää oppilaitoksissa ja edistää sateenkaarevien opettajien työrauhaa.

Vastuu yhdenvertaisuuden edistämisestä on kuitenkin oltava koko organisaatiolla yksittäisten virkahenkilöiden aktiivisuuden sijaan. Yhdenvertaisuuden edistämistä ei siis voi ulkoistaa esimerkiksi työntekijöiden sateenkaarijärjestölle, mutta järjestöjä on tärkeää hyödyntää yhdenvertaisuustyössä, jos järjestöillä on siihen resursseja ja halua. Myös syrjimättömän toimintakulttuurin pitäisi tulla ylhäältä alas kaikessa toiminnassa. Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisilla on myös velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Suunnitelman laatimista voidaan pitää eräänlaisena minimivaatimuksena ja sille tasolle se usein valitettavasti jääkin: Suunnitelmien taso vaihtelee, eikä niiden näkyminen käytännön tasolla ole itsestäänselvyys.

Näiden perustettujen sateenkaarijärjestöjen tarkoitus ei varmasti ole vain verkostoitua, vaan myös edistää koko organisaation yhdenvertaisuutta. Perustettujen yhdistysten tavoitteissa ei ole mitään sellaista, jota laki ei velvoittaisi viranomaisia hoitamaan jotenkin muuten kuin vapaa-ajan toimintana. Onko siis julkinen sektori jäänyt hallinnonalan omien työntekijöiden mielestä jälkeen yhdenvertaisuuskehityksessä tai laiminlyönyt lakisääteisen tehtävänsä

Sateenkaarijärjestöt osaksi viranomaisten yhdenvertaisuussuunnittelua

Organisaatioiden tulee arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista nykyisessä toiminnassaan, jotta sitä on mahdollista edistää suunnitelmallisesti. Tämä voi edellyttää sitä, että viranomainen kuulee esimerkiksi järjestöjä, jotka edustavat syrjinnälle alttiina olevia henkilöitä sekä muita sidosryhmiä. Sateenkaaripoliisit ja Sateenkaariopettajat ovat esimerkkejä uusista yhdistyksistä, joiden hyödyntäminen on avainasemassa, kun kehitetään julkisen sektorin yhdenvertaisuustyötä. Tarjottimella on nyt osaamista ja näkemystä, joka on valtava voimavara julkisen sektorin käyttöön.

Ei ole mitään estettä sille, että näitä ryhmiä kuultaisiin yhdenvertaisuus- tai strategiatyössä ja prosesseja luotaessa. Osallistaminen rajoittuu usein organisaation arkisesta toiminnasta erilliseen yhdenvertaisuustyöhön, eikä näkökulman tärkeyttä nähdä esimerkiksi rekrytoinnin, organisaatioon perehdyttämisen tai työelämässä olevien kouluttamisen kautta.

Pelkkä syrjinnän kielto ei riitä, vaan organisaatioilta vaaditaan konkreettisia ja aktiivisia toimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Nyt siihen olisi korkea aika ja erinomainen mahdollisuus. Sateenkaarijärjestöt tulisi nähdä eräänlaisina sillanrakentajina. Heillä on pääsy molempiin kulttuureihin: ammatilliseen ja vähemmistöidentiteetilliseen. Toivotut muutokset eivät rajoitu vain talon seinien sisälle, vaan niillä on isossa kuvassa vaikutusta yhteiskunnallisella tasolla. Jos poliisin ja opettajien sisäinen yhdenvertaisuus ei aidosti toteudu, on hyvä pohtia, miten se heijastuu esimerkiksi lasten opetuksessa ja siinä, miten poliisiin luotetaan vähemmistöjen keskuudessa.