Tutkimus: Rikokseen pakotetut ihmiskaupan uhrit pitää tunnistaa nykyistä paremmin
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on selvittänyt ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaatteen toteutumista Suomessa. Selvityksen mukaan rikokseen pakotettuja ihmiskaupan uhreja ei tunnisteta rikosprosessissa.
Rankaisemattomuusperiaatteen mukaan ihmiskaupan uhreja ei tule rangaista rikoksista, joiden tekemiseen heidät on pakotettu. Oikeusministeriön tilaaman tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lainsäädännön nykytila ja arvioida rankaisemattomuusperiaatteen soveltamiskäytäntöjä Suomessa. Tutkimus osoittaa, että toimenpiteistä luopumista koskevat säännökset mahdollistavat ihmiskaupan uhrien syyttämättä ja rankaisematta jättämisen. Tutkimuksen mukaan ongelmana on kuitenkin se, että rikokseen pakotettuja ihmiskaupan uhreja ei ole tunnistettu rikosprosessissa.
Hyväksikäyttö rikollisessa toiminnassa on ihmiskaupan muoto, jossa ihmiskaupan uhri pakotetaan tekemään rikoksia. Rankaisemattomuusperiaatteen mukaan uhreja ei tule rangaista näistä rikoksista. Tutkimuksessa tarkasteltiin rankaisemattomuusperiaatetta yhdistämällä lainopillista ja oikeuden empiiristä tutkimusmenetelmää. Rankaisemattomuusperiaatteesta ei ole tehty aikaisemmin tutkimusta Suomessa.
Lainsäädäntö mahdollistaa ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuuden
Rankaisemattomuusperiaatteelle on vahva tuki kansainvälisessä sääntelyssä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Rankaisemattomuusperiaatteen yhteydessä pakottamisella ei tarkoiteta vain uhriin kohdistettua fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkaamista, vaan pakottaminen ymmärretään uhrin haavoittuvan ja alisteisen aseman hyväksikäyttönä. Tutkimuksessa pyrittiin sovittamaan kansainvälinen rankaisemattomuusperiaate osaksi suomalaista rikosoikeudellista järjestelmää.
Vaikka rankaisemattomuusperiaatteesta ei ole nimenomaista kotimaista sääntelyä, rikolliseen toimintaan pakotettu ihmiskaupan uhri voidaan jättää syyttämättä tai rankaisematta. Syyttäjä ja tuomari voivat tehdä tällaisen toimenpiteistä luopumista koskevan päätöksen, jolloin uhrin pakotettuna tekemästä rikoksesta ei nosteta syytettä tai tuomita rangaistusta.
Rankaisemattomuusperiaatetta ei tunneta riittävän hyvin
Tutkimuksessa rankaisemattomuusperiaatteen soveltamiskäytäntöä ja periaatteen soveltamisen esteitä selvitettiin haastattelemalla 20 asiantuntijaa. Haastatteluihin osallistui poliiseja, syyttäjiä, oikeudellisia avustajia, muita rikosprosessin ja ihmiskaupan asiantuntijoita sekä uhreja auttavien tahojen edustajia. Rankaisemattomuusperiaatteen soveltamisen keskeisiä esteitä ovat ihmiskaupan uhrien heikko tunnistaminen, käytännön soveltamiskokemuksen puuttuminen ja se, ettei rikosprosessin aikana kiinnitetä huomiota uhrin tekemän rikoksen taustalla vaikuttaneeseen hyväksikäyttöön.
Rankaisemattomuusperiaatteen soveltamisen esteitä voidaan poistaa selvittämällä mahdollisen ihmiskaupan uhrin tekemän rikoksen tausta esitutkinnassa, soveltamalla määrätietoisesti yleisiä toimenpiteistä luopumista koskevia säännöksiä ja kannustamalla rikosprosessin toimijoita laatimaan ohjeistus rankaisemattomuusperiaatteen soveltamisesta sekä lisäämällä koulutusta.
Tutkimustietoa hyödynnetään valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisessa työssä
Tutkimus perustuu valtioneuvoston 6.5.2021 periaatepäätöksenä hyväksymään Ihmiskaupan vastaiseen toimintaohjelmaan vuosille 2021–2023. Tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään ihmiskaupan vastaisen työn kehittämisessä.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka toimii myös kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan tehtäviin kuuluu viranomaisten toiminnan ohjaaminen, neuvominen ja kouluttaminen sekä selvitysten tekeminen.
Lisätietoja:
tutkija Jani Hannonen, p. 044 5346001, [email protected]
erikoistutkija Heini Kainulainen, p. 0295 666 821, [email protected]
01.09.2022