Syrjinnän kielto ei ole mielipidekysymys
Teksti on julkaistu alun perin yhdenvertaisuusvaltuutetun vuoden 2024 vuosikertomuksen esipuheena.
Vuonna 2024 ihmisoikeuksia sekä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kyseenalaistettiin Suomessa, Euroopassa ja monissa maailman maissa tavalla, jota emme voineet kuvitella kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Toisesta maailmansodasta lähtien rakennetusta ihmisoikeuskehikosta ja siihen sisältyvästä syrjinnän kiellosta maalattiin kuvaa puoluepoliittisena projektina tai ideologisena mielipiteenä.
Kuitenkin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948 alkaa seuraavasti:
”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” (1 artikla).
2 artikla turvaa jokaisen ihmisen pääsyn kaikkien ihmisoikeuksien piiriin ilman mitään syrjivää erottelua. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, ja näistä nouseva syrjinnän kielto, muodostuivat myös oikeudellisesti sitovien ihmisoikeussopimusten yhteiseksi sisällöksi, joka suojaa jokaista ihmistä. Syrjinnän kiellolla on kaksi ulottuvuutta sopimusvaltioille, kuten Suomelle: toisaalta kielto syrjiä, toisaalta toimintavelvoite torjua ja ehkäistä syrjintää edistämällä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Silti syrjinnän kohteeksi joutuminen on osa ihmisten arkea Suomessa, niin lasten kuin aikuisten. Ihmiset joutuvat kohtaamaan syrjintää välittöminä tekoina, puheina tai käytäntöinä sekä välillisinä, usein rakenteisiin ja toimintatapoihin sisältyvinä ilmiöinä. Nämä välittyvät yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa ja yhteyksissämme eri viranomaisiin, tutkijoihin ja kansalaisyhteiskuntaan.
Syrjinnän seuraukset ja yhteiskunnalliset kustannukset ovat karuja: toivottomuutta, surua, pelkoa, ulkopuolisuutta, turvattomuutta, mielenterveyden ongelmia, syrjäytymistä opinnoista, työelämästä ja yhteisöstä. Äärimmillään syrjintä näyttäytyy rasistisena väkivaltana, niin kuin Suomessa tapahtui vuonna 2024, kun kaksi lasta joutui puukotuksen uhreiksi etnisen taustansa vuoksi.
Poliisiammattikorkeakoulun tuottama vuosittainen selvitys poliisin tietoon tulleista viharikoksista vuodelta 2023 osoitti, että viharikosten määrä jatkoi kasvuaan. Viharikoksia ilmoitettiin vuonna 2023 yhteensä 1606 kappaletta, mikä on lähes 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2022. Vuonna 2023 ilmoitetuista viharikoksista 1092 liittyivät etniseen tai kansalliseen taustaan. Myös erityisesti vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvat viharikosilmoitukset lisääntyivät voimakkaasti. Tämän kehityksen tulisi pysäyttää meidät kaikki pohtimaan, miten suuntaa voidaan kääntää.
Vakavimmillaan puutteet valtion toimintavelvoitteiden toteutumisessa voivat johtaa jopa henkirikoksiin, kuten apulaisoikeuskansleri nosti esiin selvityksessään, joka käsitteli naisen kohtaaman henkirikoksen esitutkintaa. Viranomaisten puutteisiin arvioida väkivallan riskiä ja suojella naisia tehokkaasti väkivallalta on kiinnittänyt huomioita myös Istanbulin sopimuksen noudattamista arvioiva asiantuntijakomitea GREVIO. Sekä apulaisoikeuskansleri että GREVIO pitävät Suomen lainsäädäntöä tältä osin puutteellisena.
Suomessa kyseenalaistettiin vuonna 2024 myös Suomesta turvapaikkaa hakevien ihmisten oikeudet ja perustuslain mukainen ehdoton palalutuskielto. Eduskunta sääti kesällä 2024 poikkeuslain, jonka turvin turvaa hakevia ihmisiä voidaan työntää pois Suomen rajoilta ilman, että heidän turvapaikkahakemuksensa tutkitaan.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ovat osa Suomen valtiojärjestyksen kovaa ydintä. Siten syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisuuden tulisi olla jokaiselle julkista valtaa käyttävälle itsestään selvä osa työtä, olipa kyseessä ministeriön lainvalmistelija, poliisi, aluevaltuuston jäsen, kansanedustaja, vammaispalvelujen sosiaalityöntekijä tai ministeri. Yhdenvertaisuus on turvattava myös uusissa toiminnoissa, kuten tekoälyn saadessa yhä suuremman tilan yhteiskunnan prosesseissa. Kokemus yhdenvertaisuudesta on tärkeää yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden näkökulmasta: yhteiskunta, jossa jokainen kokee ihmisarvonsa kunnioitusta ja osallisuutta on vahvempi kohtaamaan vaikeuksia ja uhkia.
Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen niin, että syrjinnän kieltoa ja yhdenvertaisuutta kunnioitetaan, on lähtökohtana kaikelle yhdenvertaisuusvaltuutetun työlle, niin kuin tehtävämme määritellään yhdenvertaisuuslaissa ja laissa yhdenvertaisuusvaltuutetusta.
Näimme vuoden 2024 aikana myös valonpilkahduksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Pitkäjänteinen työ, jota kansalaisjärjestökentän sekä urheilun ja liikunnan toimijoiden välillä on tehty useamman vuoden ajan, alkaa näkymään vahvempana puuttumisena rasismiin ja häirintään. Valtuutetun vuonna 2023 saama toimivalta työelämän syrjintäasioiden selvittämiseksi on vahvistanut matalan kynnyksen oikeuksiin pääsyä valtuutetun kannanottojen ja sovinnon edistämisten myötä. Lisäksi eduskunta hyväksyi ennen vuodenvaihdetta lakimuutoksen, jolla pääsääntöisesti luovutaan rikosasian sovittelusta lähisuhdeväkivaltaa koskevissa asioissa. Näin varmistetaan paremmin rikosvastuun toteutuminen ja väkivallan kokijoiden asema.
Tehokkaat toimet syrjintään puuttumiseksi on tunnistettu Euroopan unionissa tärkeäksi osaksi unionin perusoikeustyötä. Niinpä Suomessakin astuivat kesällä 2024 voimaan direktiivit, joilla turvataan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuselinten toimintaedellytykset – Suomessa siis tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta. Näiden elinten itsenäisyys ja riippumattomuus, laajat tiedonsaanti- ja muut toimivaltuudet sekä asianmukainen resursointi ovat direktiivien tärkeitä elementtejä. Suomessa ei nähtäne direktiivien johdosta mittavia lainsäädäntömuutoksia. Yhteinen viesti Euroopan unionista on kuitenkin, että syrjinnän uhrilla pitää olla pääsy matalan kynnyksen oikeussuojaan, mikä ei ole riippuvaista poliittisista suhdanteista. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat unionin keskeisiä perusoikeuksia ja erottamaton osa sen perusarvoja.
Syrjinnän kielto ei ole mielipidekysymys.