Hyppää sisältöön

Rippikoulun tulee olla kaikkien saavutettavissa – siihen tarvitaan riittäviä, oikea-aikaisia palveluja

Kesä on täällä ja sen mukana monen 15-vuotiaan nuoren rippikoululeiri. Vuonna 2023 73,3 % 15-vuotiaista kävi rippikoulun. Rippikouluun osallistuminen on siis varsin tavanomaista. Kaikille halukkaille osallistuminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, vaan osa nuorista tarvitsee erilaisia järjestelyjä voidakseen osallistua rippikouluun. Tällainen järjestely voi olla esimerkiksi henkilökohtainen avustaja tai tukihenkilö, joka auttaa leiriohjelmassa ja leirin arkitoiminnoissa selviytymisessä.

Kirkkohallitus ja Kehitysvammaliitto ovat julkaisseet 25.4.2024 kannanoton: Kehitysvammaisella nuorella on oikeus vakaumukseen ja tukeen. Kannanotossa ilmaistaan huoli siitä, että osa kehitysvammaisista ei ole saanut tarvitsemiaan vammaispalveluja voidakseen osallistua rippikouluun. Myös yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon on tullut yhteydenottoja, joissa vammaispalvelujen myöntämisessä rippikoulua varten tarvittavalla tavalla ja tarvittavassa laajuudessa on ollut vaikeuksia. Kysymyksiä on herättänyt myös vastuunjako rippikoulun järjestäjätahon ja vammaispalvelujen välillä. Valtuutetun avulla yksi nuori on saanut kielteisen vammaispalvelupäätöksensä oikaistuksi riittävän ajoissa myönteiseksi ja sen myötä leirille avustajan vammaispalveluna.

Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen kuuluu muun ohella oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 14 artiklan mukaisesti tämä oikeus tulee turvata myös lapselle. Lapsella sopimuksessa tarkoitetaan lähtökohtaisesti alle 18-vuotiasta henkilöä.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä kielletään syrjintä muun muassa vammaisuuden perusteella. Vammaisella henkilöllä, esimerkiksi kehitysvammaisella lapsella, on  lain nojalla oikeus perusoikeuksien, kuten oikeuden uskonnon harjoittamiseen, toteutumiseen. Lisäksi on huolehdittava, että kehitysvammainen lapsi voi osallistua toimintaan, johon hänen ikäluokkansa tavanomaisesti osallistuu.

Kirkko on huomioinut toiminnassaan erilaiset oppijat. Tärkeänä kirkon toiminnassa pidetään inkluusion näkökulmasta ajatusta siitä, että jokaisella olisi oikeus osallisuuteen seurakuntayhteydestä. Tämä tarkoittaa seurakunnan yhteiseen rippikoulutoimintaan osallistumista sopivan ryhmän jäsenenä. Osalle kehitysvammaisista rippikoululaisista sopiva ryhmä on erityisrippikoulussa. Erityisrippikouluun osallistuminen ei kuitenkaan voi olla peruste evätä vammaispalvelulain tai kehitysvammalain nojalla tarvittavia palveluja, vaan arvion on perustuttava tarveharkintaan. Erityisrippikoulussa kirkon rooli on ohjelman ja opetuksen mukauttamisessa kohderyhmälle sopivaksi, mikä ei poista osallistujan avun ja tukitoimien tarvetta. 

Mikäli tarvittavia palveluja ei saada, päätökseen voi hakea muutosta. Olisi kuitenkin tärkeää saada tarvittava tuki ajoissa, jotta tietylle rippikoululeirille osallistuminen mahdollistuu tarkoituksenmukaisella tavalla. Tuesta ei ole hyötyä enää sitten, kun leiri on jo ohi. Siksi pitkät muutoksenhakuprosessit eivät toteuta riittävällä tavalla vammaisen lapsen oikeusturvaa asiassa. Jos kielteisestä päätöksestä seuraa rippikoulun vaarantuminen tai estyminen, lapsi joutuu vammaisuutensa vuoksi epäedulliseen asemaan suhteessa ikäluokkansa vammattomiin nuoriin. Hän jää jaetun sosiaalisen kokemuksen ulkopuolelle ja osattomaksi kulttuurisesta ja uskonnollisesta pääomasta, johon hänellä on oikeus. Jos rippikoulu on vaarassa estyä vammaisen lapsen kohdalla siksi, että tarvittavia palveluja ei ole myönnetty, kyse voi olla syrjinnästä. 

Vaikka tässä kirjoituksessa käsitellään rippikoulua ja perustuslain 11 §:n mukaista positiivista uskonnonvapautta, osattomuus ikäluokkakokemuksesta voi syntyä myös esimerkiksi Prometheus-leirille tai muun toimijan kuin evankelisluterilaisen kirkon katsomusopetukseen osallistuvalle, mikäli tarvittavia palveluja ei ole saatavilla. Yhdenvertaisuuslain näkökulmasta kyseessä on tavanomainen ja sosiaalisesti merkityksellinen kokemus, jonka on oltava kaikkien halukkaiden saatavilla vammaisuudesta riippumatta.