Rasismi mielenterveydenhaasteiden aiheuttajana

Rasismilla on syviä ja pitkäaikaisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Monien tutkimusten mukaan rasismilla on negatiivinen vaikutus yksilön mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen. Jatkuvat rasismin kokemukset kuormittavat ja luovat vähemmistöstressiä, jotka vaikuttavat monen ruskean ihmisen arkipäivään negatiivisesti. Valkonormatiivisten rakenteiden takia rasismia ei tunnisteta kokonaisvaltaisena yhteiskunnallisena ongelmana. Valkonormatiivisuudella tarkoitetaan sitä, että valkoisuus nähdään yhteiskunnassamme normina ja ei-valkoisuus epänormaalina, ei-toivottuna ja toisena. Tämä johtaa usein siihen, ettei rasismin mielenterveysvaikutuksia tunnisteta eikä niihin osata puuttua. Vaikka ongelma on meidän kaikkien vastuulla, olisi erityisen tärkeää, että eri instituutioissa otettaisiin huomioon rasismi ja sen mielenterveysvaikutukset.

Rasismilla on monia mielenterveyttä heikentäviä vaikutuksia.

Rasistiset teot ja sanat voivat vaikuttaa yksilöön monin eri tavoin. Ne voivat vaikuttaa yksilön itsetuntoon negatiivisesti, aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, heikentää turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Rasismi voi myös epäsuorasti vaikuttaa yksilön mielenterveyteen. Esimerkiksi rakenteellisen rasismin takia työpaikan saaminen on haastavaa, joka voi aiheuttaa taloudellista stressiä ja epävarmuutta. Lisäksi etninen profilointi on hyvä esimerkki rakenteellisesta rasismista, jonka on tutkittu heikentävän yksilön turvallisuuden tunnetta ja luottamusta yhteiskuntaan.

Vähemmistöstressillä tarkoitetaan psykologista ilmiötä, joka kuvaa vähemmistöstatuksesta johtuvaa kroonista stressitilaa. Tämä johtuu koetuista, kasautuneista syrjintäkokemuksista, niiden aiheuttamasta ahdistuksesta ja pelosta, erilaisuuden tunteista ja toiseuden kokemuksista. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä muuttaa henkilön sosiaalista käyttäytymistä. Moni saattaa esimerkiksi stressata tai pelätä etukäteen kouluun menemistä, koska pelkää kohtaavansa siellä rasismia. Toisaalta esimerkiksi työnhaussa ahdistusta voi aiheuttaa se, että työnantaja alkaa udella taustasta tai tekee oletuksia ulkonäön perusteella. Äärimmäisessä tapauksessa ihminen saattaa vältellä sosiaalisia tilanteita vähemmistöstressin takia.

Rasismi on myös kasautuvaa ja ylisukupolvista. Ylisukupolvisella rasismilla tarkoitetaan sitä, että perheiden rasismikokemuksilla on sukupolvien yli ulottuvia seurauksia. Esimerkiksi vanhempien kokema syrjintä voi vaikuttaa lasten hyvinvointiin useita vuosikymmeniä myöhemmin. Rasismin kasautuvuus puolestaan ilmenee siten, että rasismi on arkipäiväistä, rakenteellista ja sisäistettyä, mutta se myös ulottuu elämän eri osa-alueilla, kuten vapaa-ajalle, työpaikoille ja kouluun.

Pitkään jatkuvat, kasautuvat ja elämän jokaiseen kolkkaan ulottuvat rasismikokemukset, voivat lisätä mielenterveyden haasteita, kuten ahdistusta ja masennusta. Lisäksi rasismi voi aiheuttaa rodullistamiseen ja rasismiin perustuvan post-traumaattisen stressihäiriön. Se ilmenee pitkittyneenä reaktiona, johon kuuluvat esimerkiksi takaumat traumatilanteesta, vetäytyminen, välttely ja jatkuva tunne vaarassa olemisesta.

Riitänkö minä?

Kun ihmiselle toistetaan riittävän kauan ja usein samaa asiaa, lopulta hän uskoo sen. Erilaisuutta alleviivaavat lauseet, osaamisen vähättely, rasistiset kommentit ja teot ruokkivat ruskean ihmisen sisäistettyä rasismia. Sisäistetyllä rasismilla tarkoitetaan rasistisia ajatuksia, joita ruskealla ihmisellä on itsestään ja muista ei-valkoisista. Tämä on pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen sorron tulosta, jonka takia yksilö on sisäistänyt rodullistamisprosessin tuottamia ajatuksia, esimerkiksi ajatuksen valkoisuuden paremmuudesta.

Sisäistetty rasismi näyttelee keskeistä roolia rasismin kentällä ja se onnistuu salakavalasti saamaan ruskean ihmisen uskomaan rasistiset kommentit ja rakenteet. Samalla arkipäiväinen ja rakenteellinen rasismi vahvistavat näitä uskomuksia. Sisäistetty rasismi voi ilmetä esimerkiksi siten, ettei ruskea ihminen hae työpaikkaa, koska uskoo olevansa huonompi kuin muut, eikä siitä syystä voi saada työpaikkaa. Toisaalta rakenteellisen rasismin takia työpaikan saaminen esimerkiksi ei perinteisesti suomalaiselta kuulostavalla nimellä on haastavaa, joka voi vahvistaa yksilön uskomusta huonommuudesta, vaikka ongelmana on rakenteellinen rasismi eikä yksilö. Sisäistetty rasismi voi myös saada yksilö kompensoimaan kokemaansa huonommuuttaan ylisuorittamalla. Tämä puolestaan voi johtaa uupumukseen tai riittämättömyyteen.

Antirasistinen työ on meidän kaikkien vastuulla

Koska olemme osana yhteiskuntaa, jossa on rasistiset rakenteet, on myös jokaisen velvollisuus puuttua rasismiin. Antirasistista työtä voi edistää esimerkiksi kouluttamalla eri organisaatioita. Kouluttamisen avulla voimme paremmin tunnistaa rasismia toiminnastamme ja puuttua siihen. Mielenterveyttä ajatellen on erityisen tärkeää huomioida, että terveydenhuollossa tunnistettaisiin rasismin moninaiset vaikutukset yksilön terveyteen. Rasismin tunnistaminen osana terveydenhuoltoa on äärimmäisen tärkeää hoitoon pääsyssä ja sen saamisessa. Jos terveydenhuollossa ei tunnisteta rasismin vaikutuksia mielenterveyteen, ei siihen välttämättä saa tarvitsemaa apua. Toisena ongelmana on rasismi terveydenhuollossa, joka tutkitusti vaikuttaa hoidon tasoon ja laatuun. Näitä haasteita olisi mahdollista purkaa kouluttamalla ammattilaisia rasismista.

Lisäksi me ruskeat ihmiset tarvitsemme myös antirasistista koulutusta. Minua itseäni on helpottanut, kun ymmärsin rasismin johtuvan yhteiskunnan rasistisista ja kolonialistisista rakenteista eikä minusta. Ymmärtämistä on myös helpottanut saada tietoa rasismin mielenterveysvaikutuksista. Tämä ei ole poistanut sisäistettyä rasismia tai sitä, ettei rasismi vaikuttaisi hyvinvointiini, mutta se on helpottanut rasismin ja omien oikeuksien ymmärtämistä ja tunnistamaan.

Yhteisössä on voimaa.

Antirasistisessa työssä on erityisen tärkeää rasismiin puuttuminen, ennaltaehkäisy ja rasististen rakenteiden purkaminen. Olisi kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävää tunnistaa vertaistuen merkitys osana antirasistista työtä. Valkonormatiivisessa yhteiskunnassa monella rasismia kokevalla on kokemus ulkopuolisuudesta ja siitä, että on yksin kokemustensa kanssa. Representaatiolla on merkitystä muun muassa itsensä hyväksymisessä. Jos ei koskaan näe itsensä näköisiä ihmisiä esimerkiksi tv-ohjelmissa erilaissa rooleissa tai erilaisissa ammateissa, voi olla vaikea kuvitella itsensä sinne.

Ruskeana ihmisenä tilat, joissa on vain ruskeita ihmisiä ovat kultaakin kalliimpia. Nämä tilat luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttavat ymmärtämään, ettei kamppaile yksin rasismin kanssa. Lisäksi omien kokemusten jakaminen turvallisessa tilassa vertaisten kanssa helpottaa asioiden käsittelemistä ja tukee hyvinvointia. Jatkuva vähemmistöstressi ja rasismin kokeminen vaativat hoivaa ja lempeyttä. Tästä syystä vertaistuki on korvaamaton voimavara mielenterveyden tukemisessa.