Oikeus terveyteen tulisi tunnistaa tehokkaammin ihmisoikeutena

10.06.2025 Anni Kuoppamaa, korkeakouluharjoittelija

Ihmisoikeusjärjestelmän lähtökohtana on, että jokaisella ihmisellä on luovuttamaton, jakamaton ja universaali ihmisarvo. Tämän perusteella ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti ja poikkeuksetta aivan jokaiselle. Yksi näistä jokaiselle kuuluvista ihmisoikeuksista on oikeus terveyteen, joka on kirjattu muun muassa Suomen perustuslakiin sekä YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (TSS-sopimus).

Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene turvaamaan ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, on oikeus välttämättömään huolenpitoon. Lisäksi julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Sekä yhdenvertaisuuslaki että perustuslaki takaavat, että oikeus terveyteen kuuluu kaikille riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistamme, kuten esimerkiksi iästä, asemasta työelämässä tai tulotasosta.

Köyhyys on yhteydessä ihmisen terveyteen

Vuonna 2023 Suomessa eli köyhyysrajan alapuolella yli 730 000 ihmistä (Tilastokeskus). Syksyllä 2024 arvioitiin, että hallituksen leikkaukset voivat lisätä köyhien määrää sadalla tuhannella henkilöllä Suomessa (STM, Soste ry). THL:n mukaan laajat leikkaukset sosiaaliturvaan osuvat erityisesti pienituloisiin ja kasvattavat eriarvoisuutta.

Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa jyrkät – jyrkemmät kuin monissa muissa länsimaissa (STM). Taloushuolten ja pienituloisuuden on esimerkiksi tunnistettu kuormittavan mielenterveyttä (Mieli ry). Köyhä voi myös joutua tinkimään lääkärikäynneistä tai lääkkeistä (Amnesty ry).

Pienituloisuuden euromääräinen raja määritellään suhteessa mediaanituloon. Eurostatin käyttämä raja on 60 % vuosittaisesta mediaanitulosta, joka vuonna 2022 oli yhden hengen taloudelle 16 910 euroa vuodessa (nettotulot n. 1 410 euroa/kk). Voidaan puhua myös köyhyysrajasta.

Terveydenhuoltojärjestelmämme uhkaa sivuuttaa köyhät potilaat

Palvelujärjestelmämme on arvioitu osin synnyttävän hyvinvointi- ja terveyseroja ihmisten välille. Esimerkiksi THL:n tutkimuspaperin mukaan terveydenhuoltojärjestelmämme arvioidaan olevan rakenteellisesti eri väestöryhmiä eriarvoistava. THL katsoo tutkimuksessaan, että työterveyshuollon lääkärissäkäynnit jakautuvat suurituloisia suosivasti, kun taas julkisen puolen terveyskeskuskäynnit painottuvat pienituloisemmille henkilöille. Tähän ryhmään voi kuulua esimerkiksi monisairaita ja köyhiä vanhuksia, pitkäaikaistyöttömiä sekä työelämän ulkopuolella olevia vammaisia henkilöitä.

Järjestelmän eriarvoisuus syntyy siitä, että pääsy perusterveydenhuoltoon on helpompaa, nopeampaa ja halvempaa niille, jotka ovat työterveyspalveluiden piirissä. THL:n tutkimuksen mukaan julkisella puolella asioidessa asiakkaat voivat joutua odottamaan palveluihin pääsyä pitkiäkin aikoja, kun työterveysasiakas pääsee lääkärin vastaanotolle keskimäärin huomattavasti nopeammin. Erikoislääkäripalveluihin pääsy on THL:n tutkimuspaperin mukaan usein helpompaa ja nopeampaa työterveyshuollon piirissä. Samoin palveluihin pääsy on helpompaa niille, joilla on yksityinen terveysvakuutus tai varaa käyttää yksityisiä terveyspalveluja.

Eriarvoisuutta lisää osaltaan myös se, että julkisella puolella asioivat maksavat terveydenhuoltopalveluista asiakasmaksuja toisin kuin työterveyspalveluiden asiakkaat. Siten esimerkiksi vuoden 2025 alussa voimaan astuneet uudet terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat yleisimmin pienituloisiin kuin suurituloisiin kotitalouksiin (THL).

Korkeat asiakasmaksut voivat pahimmillaan estää köyhien ihmisten hakeutumisen heille välttämättömien terveydenhuoltopalveluiden piiriin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on kiinnittänyt lausunnoissaan huomiota siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset osuvat usein samoihin ihmisryhmiin kuin muut samanaikaiset säästötoimet. Tämä voi lisätä toimeentulon tarvetta ja syventää jo olemassa olevaa eriarvoisuutta terveydenhuollossa. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on tuonut lausunnossaan esille myös sen, että terveydenhuoltopalveluiden segregaation kasvaessa voi olla tarpeen arvioida, onko terveydenhuoltojärjestelmämme välillisesti syrjivä.

Eriarvoistavat palvelujärjestelmän rakenteet tulee tunnistaa ja huomioida riittävästi

Jotta köyhillä ja sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa olevilla henkilöillä olisi yhdenvertainen mahdollisuus saada itselleen riittävät terveydenhuoltopalvelut, tulisi oikeus terveyteen tunnistaa vahvemmin ihmis- ja perusoikeutena. Tämä edellyttää eriarvoistavien palvelujärjestelmän rakenteiden riittävää tunnistamista ja huomioimista. Huomiota tulisi myös kiinnittää yhdenvertaisuuslakiin sekä perustuslakiin, joiden nojalla julkisella vallalla, kuten valtiolla ja hyvinvointialueilla, on erityinen velvollisuus edistää perus- ja ihmisoikeuksien yhdenvertaista toteutumista. Tämä koskee myös oikeutta terveyteen.

Viimekädessä kyse on siitä, millaisen ihmisarvon ja siihen kuuluvat riittävän tosiasiallisen yhdenvertaiset oikeudet olemme Suomessa valmiita turvaamaan ihan jokaiselle täällä olevalle ihmiselle. Erityisesti niille, jotka apua eniten tarvitsevat.