Naisten korkea parisuhdekuolleisuus on Suomessa ongelma, jota ei ole haluttu ratkaista
Suomessa henkirikoksia käsitellään sukupuolineutraalisti, eikä naisten kuolemia nähdä tasa-arvo-ongelmana. Henkirikoksen uhreina kuolevat naiset ovat kuitenkin maailmanlaajuinen sukupuolten epätasa-arvoon kiinnittyvä ilmiö, jolle ei pidä alistua. Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja uusi EU-direktiivi edellyttävät Suomelta nykyistä tehokkaampia toimia, mutta päättäjiltä on toistaiseksi puuttunut ymmärrys ja tahtotila suojella naisia.
Suomessa suurin osa henkirikoksen seurauksena kuolleista naisista on parisuhdeväkivallan uhreja. Tilastokeskuksen lähisuhdeväkivaltatilaston mukaan vuosina 2015–2024 Suomessa kuoli parisuhteessa yhteensä lähes 100 henkilöä, joista yli 80 prosenttia oli naisia. Tutkimushankkeessa vuonna 2023 selvitettiin, että monissa naisiin kohdistuneissa parisuhdetapoissa tekijä oli kohdistanut uhriin väkivaltaa jo ennen henkirikosta. Nainen oli voinut joutua kokonaisvaltaisen kontrolloinnin ja väkivallalla uhkaamisen kohteeksi. Nainen oli usein kertonut pelkäävänsä tekijää, ja osa naisista oli ottanut yhteyttä poliisiin. Naiset olivat myös käyneet tihentyneesti terveydenhuollon palveluissa.
Valtioilla on velvollisuus suojella naisia väkivallalta. YK:n naisten syrjinnän vastainen komitea ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) ovat arvioineet sekä sopimusvaltioiden lainsäädäntöä että viranomaiskäytäntöjä suojeluvelvollisuuden näkökulmasta. EIT:n oikeuskäytännöstä selviää, millaisia toimia viranomaisilta odotetaan, jottei valtio syyllisty Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaiseen toimintaan. EIT on katsonut useissa ratkaisuissaan, että valtioiden toimet parisuhdeväkivallan torjunnassa ovat olleet riittämättömiä. Valtiot ovat loukanneet ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeutta elämään, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kieltoa, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltoa.
Suomeen tarvitaan uutta lainsäädäntöä väkivallan riskinarvioinnista. EU:n uusi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastainen direktiivi (NKV-direktiivi, 1385/2024) edellyttää, että viranomaiset arvoivat väkivaltaa ja sen uhkaa kokevien suojelu- ja tukitarpeita ja ohjaavat palveluihin. Direktiivi pitää panna täytäntöön kesään 2027 mennessä, ja yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää selvänä, ettei nykytila vastaa direktiivin velvoitteita. Myös Istanbulin sopimuksen noudattamista arvioivat asiantuntijaryhmä GREVIO ja osapuolten komitea ovat huomauttaneet, että Suomelta puuttuu valtakunnallinen, yhdenmukainen ja sukupuolisensitiivinen riskinarvioinnin ja turvallisuudenhallinnan malli.
Kuolemaan johtavan parisuhdeväkivallan dynamiikka on samankaltaista kuin lievemmässä väkivallassa. Siksi tapausten analysoiminen auttaisi ymmärtämään ilmiötä paremmin ja kehittämään väkivallan vastaista työtä. Henkirikosten torjumisen kehittämiseksi YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto UNOCD kannustaa valtioita perustamaan kansallisia naisiin kohdistuvien henkirikosten tutkimustoimintoja. Myös EU:n tasa-arvoinstituutti EIGE kerää tietoa naisiin kohdistuvista henkirikoksista ja suosittelee tapausten systemaattista seurantaa kansallisella tasolla. Espanja näyttää rohkaisevaa esimerkkiä muille maille siitä, miten pitkäjänteinen, sukupuolisensitiivinen väkivallan vastainen työ auttaa vähentämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Termi ”femicide” on vakiintunut kansainvälisessä oikeudessa ja tutkimuskirjallisuudessa kuvaamaan naisten kuolemaan johtavaa väkivaltaa, ja sen yksi tyypillinen konteksti on parisuhde. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kutsui vuonna 2024 pyöreään pöytään tutkijoita ja viranomaisia keskustelemaan femicide-ilmiöstä Suomessa. Tilaisuuteen osallistunut Onnettomuustutkintakeskus kertoi, että se suositteli jo vuonna 2013, että kaikkia lapsen kuolemaan johtaneita lähisuhdeväkivaltatapauksia analysoitaisiin ja niistä esitettäisiin johtopäätöksiä vastaavien tapausten ennaltaehkäisemiseksi. Nyttemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on pitänyt tärkeänä perustaa lähisuhdeväkivallan kuolemantapausten tutkimustoiminto. Toisin kuin muu henkirikollisuus, parisuhdekuolemat eivät ole vähentyneet. Nykyinen hallitus kuitenkin hyväksyi, että kuolemia käsittelevän tutkimustoiminnon perustamisesta osana Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmaa luovuttiin.
Apulaisoikeuskansleri pitää ripeää lainsäädännön muuttamista tarpeellisena nykytilan korjaamiseksi. Vuonna 2025 apulaisoikeuskansleri tutki tapauksen, jossa entinen miesystävä murhasi naisen, kun tämä oli tehnyt miehestä useita rikosilmoituksia. Kansleri antoi huomautuksen useille tapauksen tutkimiseen osallistuneille poliiseille, koska katsoi, että poliiseilla oli useita mahdollisuuksia arvioida paremmin naisen kokemaa väkivallan uhkaa ja huolehtia naisen turvallisuudesta. Inhimillisen, todennäköisesti estettävissä olleen, tragedian hinta on mittaamaton. Naisen omaiset eivät myöskään saa kansallisessa järjestelmässämme hyvitystä mahdollisesta valtion ja viranomaisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisesta toiminnasta.
Puutteellinen riskinarviointi maksaa tällä hetkellä Suomessa ihmishenkiä. Kuolemaan johtavien lähisuhdeväkivaltatapausten systemaattinen seuranta ja analysointi, jonka tarkoituksena on kehittää vakavan väkivallan ennaltaehkäisyä, on välttämätöntä väkivallan vähentämiseksi. Suomi ei voi enää vältellä vastuutaan naisten parisuhdekuolemien torjunnassa.