Mielenterveyden haasteista johtuva eriarvoinen kohtelu voi olla syrjintää
Oikeutta opiskella ja työskennellä ei saa rajoittaa mielenterveyshaasteiden perusteella enempää kuin on välttämätöntä esimerkiksi henkilön itsensä tai muiden turvallisuuden takaamiseksi. Jos näin tehdään, kyse voi olla syrjinnästä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on käsitellyt tapauksia, joissa henkilön opiskelupaikka on evätty tai peruutettu mielenterveyden haasteiden takia.
Ihmiset kohtaavat syrjintää mielenterveyden haasteiden ja mielenterveysdiagnoosien perusteella. Erilainen kohtelu mielenterveydenhaasteiden perusteella voi olla kiellettyä syrjintää terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Vammaisuuden määritelmä on laaja, joten pitkäaikaiset tai pysyvät mielenterveydenhaasteet voidaan ymmärtää myös vammaisuutena, kun arvioidaan syrjintää ja yhdenvertaisuuden toteutumista.
Oikeutta opiskella tai työskennellä ei saa rajoittaa mielenterveydenhaasteiden perusteella ilman painavia perusteita
Yhdenvertaisuusvaltuutettu saa lukuisia yhteydenottoja epäillystä syrjinnästä terveydentilan perusteella. Yhteydenottoja tulee eri elämänalueilta, kuten koulutuksesta ja työelämästä. Syrjintää voi olla esimerkiksi opiskelupaikan epääminen.
Eri aloilla voi olla erilaisia työtehtäviin liittyviä vaatimuksia henkilön terveydentilalle. Laki mahdollistaa myös opiskelijan opiskeluoikeuden peruuttamisen, kun ammatissa toimimiseen tai kouluttamiseen sisältyy alaikäisen turvallisuutta, potilas- tai asiakasturvallisuutta tai liikenteen turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun on ilmeistä, ettei opiskelija terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään täytä opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä. Näitä säännöksiä kutsutaan SORA-säännöksiksi eli soveltumattomuusratkaisuja koskeviksi säännöksiksi. Kouluttautumisen tai ammatissa toimimisen vaatimia terveydentilaa koskevia säännöksiä on myös muissa eri korkeakouluja ja ammattikuntia koskevissa laeissa.
Työhön ja opiskeluun liittyvät terveydentilavaatimukset ovat sallittuja, kunhan ne perustuvat hyväksyttäviin tavoitteisiin ja ovat oikeasuhtaisia. Opiskeluoikeuden peruuttamista tai terveydentilaa koskevia säännöksiä ei kuitenkaan saa soveltaa syrjivällä tavalla. Kenenkään oikeuksia ei esimerkiksi saa rajoittaa ilman painavia perusteita mielenterveydenhaasteiden, kuten lievien mielenterveyden häiriöiden tai työuupumuksen perusteella.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu painottaa, että velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjintää ja tehdä kohtuullisia mukautuksia pitää toteutua myös aloilla, joilla on opiskelulle ja työnteolle erilaisia terveydellisiä vaatimuksia. Esimerkiksi kategoriset linjaukset tiettyjen diagnoosien perusteella ilman yksilöllistä harkintaa voivat johtaa syrjintään.
Yhdenvertaisuussuunnittelulla voidaan arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäistä syrjintää
Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi on aktiivisesti pyrittävä havaitsemaan erilaisia käytäntöjä, jotka voivat asettaa henkilön eriarvoiseen asemaan terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Yksi keino käytäntöjen tarkasteluun on kattava ja perusteellinen yhdenvertaisuussuunnittelu. Yhdenvertaisuussuunnittelussa toiminnan eri osa-alueita ja yhdenvertaisuuden toteutumista arvioidaan eri syrjintäperusteiden, kuten terveydentilan ja vammaisuuden, alkuperän, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen, näkökulmasta. Näin voidaan paljastaa järjestelmän puutteita ja ryhtyä yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin jo ennen, kuin mahdollinen syrjintä konkretisoituu esimerkiksi kohtuullisten mukautusten epäämisen tai välillisen syrjinnän muodossa.
On tärkeää esimerkiksi pohtia, miten SORA-aloilla ensisijaisesti tuetaan opintojen jatkumista henkilön toimintakyvyn alentuessa. Vasta viimeisenä keinona tulisi ryhtyä toimiin opiskelijan opiskeluoikeuden peruuttamiseksi. Tähän toimeen voidaan ryhtyä vain, jos se on välttämätöntä.
Ymmärrystä kohtuullisista mukautuksista on lisättävä sekä tietoisuutta siitä, miten niillä turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisissä tilanteissa. Kohtuullisten mukautusten epääminen on yksi syrjinnän muoto. Kun mukautuksen tarvetta arvioidaan konkreettisessa tilanteessa, lähtökohdaksi otetaan vammaisen henkilön tarpeet ja se, millä mahdollisilla keinoilla niihin voidaan vastata. Toissijaisesti voidaan arvioida esimerkiksi opiskelualaan liittyvät potilasturvallisuuskysymykset ja muut seikat, jotka vaikuttavat tarvittavan mukautuksen kohtuullisuuteen koulutuksen järjestäjän tai kyseisen alan näkökulmasta.
Yhdenvertaisuusvaltuuslain näkökulmasta tärkeintä on ratkaisukeskeinen ja henkilön opiskelukyvyn tukemiseen ja ylläpitoon tähtäävä asenne sekä se, että kategoristen linjausten sijaan ratkaisut perustetaan aina opiskelijan yksilölliseen tilanteeseen.
15.04.2026