Marginalisoidut naiset tarvitsevat naiserityisiä palveluja
Huono-osaisuus kasautuu osalle yhteiskunnan jäsenistä, ja ajaa heitä yhteiskunnan marginaaleihin. Marginalisoiduilla naisilla tarkoitamme naisia vaikeissa elämäntilanteissa, joissa asunnottomuus, päihteiden käyttö ja rikoskierre altistavat väkivallalle ja hyväksikäytölle. Suomalaisessa palvelujärjestelmässä sukupuolineutraalius on yleensä lähtökohtana. Asunnottomista, aktiivisesti päihteitä käyttävistä ja rikoksista tuomituista ihmisistä suurin osa on miehiä ja palvelut on usein rakennettu miesasiakkaita varten. Marginalisoiduilla naisilla on kuitenkin erityistarpeita, joiden takia palveluja täytyy kehittää naisten tarpeista käsin.
Marginalisoituja naisia elää yhteiskunnan syrjäyttävissä taskuissa, joissa tapahtuu huono-osaisuuden kasautumista. Hyvinvointivaltion tukiverkot eivät toimi, eikä eriarvoisuuden vähentämisessä ole onnistuttu. Köyhyys on usein ylisukupolvista. Matala koulutus- ja tulotaso, runsas päihteiden käyttö ja vaikeudet työllistyä voivat johtaa asunnottomuuteen ja rikoksiin. Marginalisoiduilla naisilla on useita huonoja kokemuksia viranomaisista ja palvelujärjestelmästä. Palveluihin pääsyssä on esteitä, ja pelkästään päihteiden vaikutuksen alaisena oleminen voi käytännössä muodostua esteeksi esimerkiksi turvakotiin pääsemiselle. Turvallisen asuminen pitäisi kuitenkin olla jokaiselle kuuluva oikeus.
Asunnottomuus altistaa väkivallalle
Ihmisarvoisen elämän turva edellyttää oikeutta asuntoon. Suomessa asunnottomuuden vähentämiseksi on tehty pitkäjänteistä työtä, minkä ansiosta asunnottomien määrää on vähitellen saatu pienemään. Naisten suhteellinen osuus on kuitenkin lisääntynyt. Vuonna 2022 asunnottomista ihmisistä naisia oli noin joka neljäs, mikä tarkoitti noin 900 naista. Eri kaupunkien tilannetta tarkasteltaessa on näkyvissä huolestuttavia merkkejä. Tampereella asumispäivystyksessä yöpyneiden nuorten naisten lukumäärä on viime vuosina kasvanut hälyttävästi. Lisäksi pitkin Suomea on raportoitu monien naisten olevan aikaisempaa huonommassa kunnossa, mihin on voinut yhtenä syynä vaikuttaa korona-ajan matalan kynnyksen palvelujen sulut.
Naisten asunnottomuus on usein piiloasunnottomuutta, millä tarkoitetaan tilapäistä majoittumista tuttavien tai sukulaisten luokse. Tilapäinen yöpyminen tarkoittaa, että majapaikkaa on pian etsittävä muualta. Asunnoton nainen on haavoittuvassa asemassa ja hänen odotetaan usein tekevän palveluksia yöpaikan saamista vastaan. Naiset välttelevät hakeutumista miesten asuttamiin yleisiin asumispalveluihin. He eivät koe oloaan turvalliseksi ensisuojissa tai muissa lyhytaikaisissa majoituksissa, joissa on levottomuutta, hyväksikäyttöä ja suoranaista väkivaltaa. Naiset tarvitsevat turvallisia fyysisiä tiloja, joissa he voivat viettää aikaa ja yöpyä ilman väkivallan pelkoa.
Vankilat ovat miesvaltaisia
Naisvankien taustoista löytyy paljon päihderiippuvuutta, mielenterveydellisiä ongelmia ja väkivallan kokemuksia. Tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota siihen, että naisvankien kuluttava elämänkulku on usein alkanut jo lapsuudessa. Väkivalta on ollut läsnä naisen elämässä eri muodoissa läpi elämän. Väkivaltaa on tapahtunut intiimi- ja läheissuhteissa, mikä on erityisen vahingollista ja haavoittavaa, kuten myös seksuaaliväkivalta. Vankiloiden käytännöt rakentuvat pitkälti miesvankien ehdoilla. Naisvangit tarvitsevat kokonaisvaltaista ja naiserityistä kuntoutusta, ja mahdollisuuden käsitellä ammattilaisten ohjauksessa heille tapahtuneita traumaattisia kokemuksia.
Hyväksikäytön kokemukset ovat yleisiä
Marginalisoitujen naisten elämässä väkivalta on usein monella tavalla läsnä. He voivat olla sekä väkivallantekijöinä että sen kohteina. Päihteisiin ja rikoksen tekemiseen kiinnittyvissä alakulttuureissa naisten asema on polarisoitunut. Yhtäältä naiset ovat usein näissä maskuliinissa yhteisöissä heikossa ja alisteisessa asemassa. Toisaalta naiset voivat aktiivisesti haastaa tällaisia asemia, ja he voivat ryhtyä itse käyttämään miehisiä käyttäytymismalleja, joissa arvostetaan kovuutta, aggressiivisuutta ja fyysisen väkivallan käyttöä.
Tästä huolimatta naisten voi olla vaikea pitää omista rajoistaan kiinni. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei toteudu, koska naisen voidaan edellyttää maksavan yösijasta tai päihteiden saamisesta omalla kehollaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun järjestämässä pyöreässä pöydässä marginalisoitujen naisten asemasta tästä ilmiöstä puhuttiin ”vastikkeellisena turvallisuutena”. Parisuhteessa mies voi olla dominoiva, ja osa naisista voi joutua parituksen tai muun seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Väkivalta voi vähitellen muodostua niin normaaliksi osaksi elämää ja ihmissuhteita, ettei sen kyseenalaistamiseen tai avun hakemiseen ole välineitä tai voimia.
Häpeää ja stigmaa on purettava
Marginalisoitujen naisten elämässä häpeä ja syyllisyys voivat olla vahvasti läsnä. Yhteiskunnan odotukset hyvästä naiseudesta tai äitiydestä voivat aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Naisten elämänkulussa voi olla monia kuormittavia kokemuksia, joihin liittyy menetyksen, epätoivon ja arvottomuuden tunteita. Päihteiden käyttöön, rikos- ja vankilataustaan sekä asunnottomuuteen liittyy vahva stigma, joka voi aiheuttaa ulkopuolisissa vahvoja ennakkoluuloja ja epäasiallista kohtaamista. Palvelujärjestelmässä on usein leimaavia tai rankaisevia käytäntöjä, joiden seurauksena marginalisoitu nainen suljetaan palveluiden ulkopuolelle. Huonot kokemukset syrjivistä käytännöistä lisäävät epäluuloisuutta viranomaisia kohtaan ja nostavat kynnystä hakea apua.
Marginalisoitujen naisten asemaa voidaan parantaa naiserityisellä työotteella
Marginalisoitujen naisten pääsy avun ja tuen piiriin on vaikeaa. Palvelujärjestelmä näyttäytyy monimutkaisena, välillä kohtuuttoman pitkine odotusaikoineen. Palvelupolkuja olisi rakennettava siten, että marginalisoitujen naisten tarpeet otettaisiin huomioon. Palveluiden laadukasta toteuttamista on myös arvioitava säännönmukaisesti. Kun rakenteet ovat kunnossa, päästään tekemään naiserityistä työtä. Tärkeää on rakentaa saavutettavia ja toimivia palvelukokonaisuuksia erityisesti hyvinvointialueiden päihde-, mielenterveys- ja sosiaalityön välille. Myös terveydenhuollon palveluissa pitäisi kiinnittää huomiota marginalisoitujen naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen.
Järjestöjen merkitys matalan kynnyksen palvelujen tuottajina on tärkeä. Järjestöjen vahvuutena on innovatiivisuus ja ketteryys vastata yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Kokemusasiantuntijat osallistuvat palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen, ja ovat mukana asiakastyössä vastaanottamassa ja tukemassa naisia. Työntekijät myös jalkautuvat lähelle ihmisiä. Esimerkiksi A-klinikkasäätiön Katuklinikoilla tehdään etsivää työtä ja tavoitetaan marginaalissa asemassa olevia naisia heidän omassa elinympäristössään.
Matalan kynnyksen palveluissa ei syyllistetä tai vastuuteta naista hankalasta elämäntilanteesta. Sen sijaan työntekijöillä on riittävästi aikaa ja pitkäjänteisyyttä rakentaa luottamusta, ja edetä naisen ehdoilla pienin askelin. Marginalisoitujen naisten asemaa käsittelevässä pyöreässä pöydässä todettiin, että järjestöissä naisille pystytään parhaimmillaan antamaan päihde- ja asumuspalveluissa palvelulupaus siitä, että he pitävät naisista kiinni, eikä repsahdus ole esteenä palaamiselle. Järjestöistä käsin pystytään myös vähitellen ohjaamaan ja tukemaan naisia sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutumisessa.
Sukupuoli- ja traumasensitiivinen kohtaaminen
Marginalisoitujen naisten selviytymistä edistäisi sukupuoli- ja traumasensitiivinen kohtaaminen, mikä on naiserityisen työotteen keskiössä. Tämä vaatii aktiivista viranhaltijoiden ja työntekijöiden kouluttamista. Koulutusta tarvitaan myös naisiin kohdistuneen väkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottamiseen. Yksilötasolla naisella ei välttämättä ole resursseja lähteä käsittelemään väkivaltaa ennen kuin muut arjen rakenteet, kuten oman kodin saaminen, on kunnossa. Tästä huolimatta järjestelmätasolla pitää kuitenkin olla valmius auttaa väkivallan käsittelemisessä ja huolehtia naisen turvallisuudesta.
Turvakotien kansallisten laatusuositusten (pdf) mukaan päihtymys ei ole sellaisenaan syy estää turvakotiin pääsyä. Päihdeongelmista kärsivät naiset ovat kuitenkin jatkuvasti raportoineet turvakotiin pääsyn esteistä. Pirkanmaan hyvinvointialue ja Tampereen ensi- ja turvakoti ry ovat aloittamassa yhdessä Tampereella kokeilua turvakotipalvelujen kehittämisestä päihteitä käyttäville naisille. Tästä huolimatta on tärkeä valtakunnallisesti varmistaa, että päihteitäkin käyttävä nainen voi saada mistä tahansa turvakodista suojaa väkivaltaa vastaan.
Marginalisoitujen naisten ongelmia on tiedostettu ja niitä on tutkittu. Nyt on aika tunnistaa naiserityiset tarpeet ja naiserityisen työotteen merkitys, ja viedä se käytäntöihin kaikkialla, missä kohdataan ihmisiä riskissä joutua yhteiskunnan syrjäyttämäksi. Vain näin voidaan rakentaa marginalisoiduille naisille ihmisarvoisen elämän edellytykset ja estää tehokkaasti heihin kohdistuvaa väkivaltaa.
