Luottamuksen rakentuminen ihmiskaupan uhrin ja auttajan välille on hidas prosessi

Sain pyynnön tulla avustamaan nuorta naista kuulusteluun, jossa hän oli rikoksesta epäiltynä. Nainen oli kuulustelun aluksi pelokas ja varautunut. Hän ei selvästikään ymmärtänyt, mihin tilanteeseen oli joutunut. Varsin nopeasti naisen kertomuksesta kävi ilmi, että hänen asemansa tulisi vaihtaa epäillystä asianomistajaksi. Naisen oli syytä epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi. Hän pääsi turvakotimajoitukseen sekä Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän palvelujen piiriin.

Nainen suhtautui aluksi sekä minuun että jutun tutkijaan hyvin epäluuloisesti, mikä näyttäytyi muun muassa siten, että hän osallistui kuulusteluihin hyvin vastentahtoisesti ja vastaili kysymyksiin vältellen. Kuulusteluja järjestettiin useampia ja ne pidettiin kestoltaan lyhyinä. Kävin kuulustelujen välissä tapaamassa naista turvakodissa sekä juttelin hänen kanssaan puhelimessa. Olikin hienoa huomata kuulustelujen edetessä, miten naisen luottamus ympärillä oleviin apua tarjonneisiin ihmisiin pikkuhiljaa kasvoi. Nainen uskalsi jokaisella kuulustelukerralla kertoa hieman enemmän hänelle tapahtuneista, osittain hyvin arkaluontoisista, asioista. Myöhemmin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä nainen uskalsikin jo kertoa suojasermin takaa rohkeasti ja yksityiskohtaisesti kokemuksistaan.

Tapaus on esimerkki siitä, miten tänä päivänä parhaimmillaan ihmiskaupan uhri osataan tunnistaa, hän saa asianmukaiset tukipalvelut ja sitä kautta myös epäilty rikos saadaan todennäköisemmin selvitettyä. Ihmiskaupan uhrin luottamuksen rakentaminen avustajaan, poliisiin ja muihin auttajatahoihin voi viedä aikaa, ja sille pitäisi varata riittävästi aikaa. Rikosprosessin onnistumisella on suuri merkitys uhrin toipumisen kannalta.

Käräjäoikeus tuomitsi naisen hyväksikäyttäjän ihmiskaupasta. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota.