Leikkaukset järjestöiltä vesittävät hallituksen tavoitteet torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Tehokas naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen edellyttää väkivallankokijoiden suojelua ja tukea. Suomessa järjestöt vastaavat pitkälti sukupuoli- ja traumasensitiivisestä tukityöstä. Nyt Orpon hallitus vaarantaa tämän työn vähentämällä sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusta eli STEA-rahoitusta. 

Tuore ehdotus rahoituksen kohdentamisesta sivuuttaa väkivallan

Selvityshenkilö jätti joulukuussa 2024 ehdotuksensa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan kohdentamiseksi. Ehdotus myötäili hallituksen leikkaustavoitteita. Vuoden 2024 avustustasosta, 383 miljoonasta eurosta, avustusten määrä pienenee portaittain siten, että vuonna 2027 avustuksia myönnetään enää 252 miljoonaa euroa, eli kolmannes vähemmän.

Tarve tarkastella avustusten nykytilaa on sinänsä ymmärrettävä, mutta raportin arviointi vaikutuksista yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon on puutteellinen. Raportissa ei tunnisteta väkivaltaa merkittäväksi terveyttä, hyvinvointia ja kansantaloutta vahingoittavaksi yhteiskunnan ongelmaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut pelkästään naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan vuosittaiseksi välittömäksi kustannukseksi 150 miljoonaa euroa. EU:n tasa-arvoinstituutin vuoden 2021 selvityksessä väkivallan kokonaiskustannukset arvioitiin huomattavasti tätäkin suuremmiksi, kun laskelmaan lisättiin fyysisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin haitat ja ansiotulojen menetykset.

Ehdotuksessa ei tunnisteta STEA-avustuksista riippuvaisten järjestöjen roolia väkivallan vastaisessa työssä, eikä muutosehdotusten haitallisista vaikutuksista voi olla kuin huolissaan. Useat tahot antoivat lausuntonsa raporttiin ja katsoivat, ettei siinä oteta riittävästi huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalisten ongelmien monimutkaisuutta. Myös naisiin kohdistuva väkivalta on raportissa varsin näkymätön aihe, vaikka tutkimukset osoittavat parisuhdeväkivallan ja seksuaaliväkivallan kokemusten kasaantuvan naisille. Pelkästään parisuhdeväkivaltaa on kokenut kolmannes naisista ja seksuaaliväkivallan kokemukset ovat vielä yleisimpiä. Väkivalta aiheuttaa lukuisia haitallisia seurauksia naisten fyysiselle terveydelle, mielenterveydelle, seksuaalisuudelle, kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, sosiaalisille suhteille ja taloudelliselle toimintakyvylle.

Matalan kynnyksen palvelut tärkeitä

Järjestöt tarjoavat runsaasti tärkeitä matalan kynnyksen palveluita Suomessa. Vähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat kokea moniperusteista syrjintää ja heillä voi esiintyä epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Haavoittuvissa asemissa olevat ihmiset voivat tarvita rohkaisua palvelujen piiriin hakeutumisessa ja luottamuksen rakentamisessa. Maksuttomat matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeitä varsinkin sosiaalisesti heikossa asemassa oleville. Järjestöjen etsivä työ tavoittaa myös yhteiskunnan marginaaleissa olevia naisia.

Järjestöjen rooli naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa on merkittävä. Niiden kautta on syntynyt ensimmäinen kontakti monelle tytölle ja naiselle heidän hakiessa tietoa ja apua. Myös väkivallantekijöille on tärkeä viestiä, että väkivaltaista käyttäytymistä on mahdollista muuttaa ja väkivallankäytöstä voi päästä irti. Suurin osa väkivallan tekijöihin kohdennetusta työstä on järjestöjen tuottamien palvelujen varassa.

Kokemusasiantuntijat mukana kehittämässä palveluja

Kokemusasiantuntijoiden avulla on pystytty parantamaan asiakaslähtöisyyttä. Kun samankaltaisia asioita kokeneet kohtaavat toisiaan ja antavat toisilleen tukea, monet apua hakeneista ovat kokeneet tulleensa kohdatuiksi ihmisenä vaikeassa elämäntilanteessa ilman syyllistämistä tai leimaamista.

Myös julkisella sektorilla on huomattu kokemusasiantuntijoiden merkitys ja heitä on palkattu mielenterveys- ja päihdetyöhön. Heidän panoksensa on näkynyt esimerkiksi palvelupolkujen käyttäjäystävällisyyden kehittämisessä. Kokemusasiantuntijoiden rekrytointi, kouluttaminen ja tukeminen on pitkälti järjestöjen kautta tehtävää työtä.

Väkivaltatyö on henkisesti kuormittavaa ja sitä on pystyttävä tekemään vahvalla eettisyydellä ja vastuunkantamisella. Vastuullinen ja kestävä vapaaehtoisten työpanoksen hyödyntäminen edellyttää rinnalle järjestöjen vahvaa ammattiosaamista.

Innovatiivinen ja kustannustehokas toimintamalli

Järjestöt ovat hallinnolliselta rakenteeltaan keveitä ja ne ovat jo pitkään joutuneet toimimaan niukoilla resursseilla. Kolmas sektori on kehittänyt työtapojaan kustannustehokkaasti ja innovatiivisesti, mistä pitäisi palkita, ei rangaista rahoitusta vähentämällä.

Uusia toimintatapoja on kehitetty myös yhteistyössä viranomaisten kanssa, mikä hyödyttää julkista sektoria. Esimerkiksi vankiloissa on kehitetty naiserityistä työtä ja ihmiskauppaepäilyissä on luotu mahdollisuus konsultoida poliisia ennen rikosilmoituksen tekoa. Järjestöt ovat tarjonneet juristipäivystystä ja maksuton oikeudellinen neuvonta on edistänyt väkivallankokijoiden oikeuksiin pääsyä. Järjestöistä on voinut saada tukihenkilön esitutkinnasta oikeudenkäyntiin asti, mikä helpottaa poliisin, syyttäjien ja tuomareiden työtä. Järjestöjen rahoituksen vähentäminen on lyhytnäköistä, koska se näkyisi todennäköisesti lisääntyneinä kuluina rikosprosessissa.

Järjestöt merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja

Järjestöt tekevät merkittävää yhteiskunnallista vaikutustyötä. Järjestöt ovat tärkeitä tiedontuottajia ja heidän asiantuntijuuttaan käytetään jatkuvasti hyödyksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Asiakastyössä kertyneen tiedon perusteella paikannetaan puutteita niin lainsäädännössä kuin viranomaisten toiminnan rakenteissa ja käytännöissä. Järjestöt ovat myös ensimmäisinä kiinnittäneet huomiota väkivallan uusiin ilmenemismuotoihin, kuten vainoamiseen, digitaaliseen ja verkkovälitteiseen väkivaltaan.

Järjestöjen kautta on saatu monien vähemmistöjen, kuten vammaisten ihmisten, etnisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ääni kuuluville. Yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon tarvitaan kaikkien eri asemissa olevien ihmisten näkökulmia. Tämä tukee moniäänisyyttä, vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattista päätöksentekoa.

Väkivaltaan puuttumatta jättäminen tulee kalliiksi 

Naisiin kohdistuva väkivalta koskettaa monia naisia eri elämänvaiheissa. Yksilöille aiheutuvien haittojen ja inhimillisen kärsimyksen lisäksi kysymys on merkittävästä kansanterveyteen ja kansantalouteen vaikuttavasta asiasta. Valtuutettu toteaa, että kokonaiskuvan muodostaminen väkivallan vastaisiin toimiin osoitetusta rahoituksesta ei ole tällä hetkellä mahdollista. Valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien budjeteista ei pysty tekemään tällaista erottelua, mihin myös Istanbulin sopimuksen noudattamista valvova asiantuntijaryhmä GREVIO kiinnitti huomiota. 

Järjestöihin kohdistuvat leikkaukset edustavat vallitsevaa talouskuriajattelua, mutta niiden seuraukset voivat käydä kalliiksi. Jos hallituksen sopeuttamistoimet kohdistuvat järjestöjen väkivallan vastaiseen työhön, Suomi laiminlyö velvoitteitaan suojella naisia väkivallalta. Valtio ei voi väistellä vastuutaan, vaan valtion on huolehdittava siitä, että järjestöt pystyvät jatkamaan väkivallan vastaista työtä. Tämä edellyttää väkivaltatyöhön panostamista niin STEA-rahoituksen kuin muidenkin rahoitusmallien kautta.