Kouluympäristön on oltava yhdenvertainen vammaisille oppilaille – saavutettavuudesta täytyy huolehtia jo suunnitteluvaiheessa
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut merkittävän ratkaisun koulujen esteettömyydestä. Ratkaisussa linjataan, että esteettömyyden vähimmäisvaatimusten täyttäminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että oppimisympäristö olisi yhdenvertainen vammaisille oppilaille. Ratkaisu korostaa myös suunnittelun tärkeyttä ja kaupungin kokonaisvaltaista vastuuta kouluympäristön saavutettavuudesta. Tässä blogissa käydään läpi lautakunnan ratkaisua sekä mitä kuntien pitäisi oppia merkittävästä linjauksesta.
Kouluympäristöllä on erityinen merkitys jokaiselle lapselle. Koulussa vietetään valtaosa päivästä ja se on oppimisen lisäksi keskeinen paikka sosiaalisten suhteiden luomiseen. Koulu on useille lapsille arjen merkittävin ympäristö sosiaalisten suhteiden luomisessa ja niiden ylläpitämisessä. Kouluissa on laaja-alaisestivarmistettava, että jokaisella lapsella on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua niin opetukseen kuin välitunneille. Tämä tarkoittaa muun muassa saavutettavasta kouluympäristöstä huolehtimista. Kouluympäristön on luotava osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta kaikille oppilaille.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut merkittävän linjaavan ratkaisun opetustilojen saavutettavuutta koskevassa asiassa. Tapauksessa oli kyse koulun pitkäaikaisessa käytössä olevista väistötiloista, joihin oli rakennettu esteellinen pääsisäänkäynti. Esteetön sisäänkäynti rakennukseen oli rakennuksen toisella puolella.
Vammainen oppilas, joka käyttää useita liikkumisen apuvälineitä, joutui koulupäivän aikana toistuvasti kiertämään yli 125 metriä pidemmän reitin kulkiessaan opetustilojen ja pihan välillä. Kiertoreitti oli oppilaalle hänen vammansa vuoksi fyysisesti raskas, se vei kohtuuttoman paljon aikaa välitunneista ja erotti hänet luokkatovereistaan.
Oppilaan huoltaja oli yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Valtuutetun suositusten avulla oppilaan tilannetta saatiin parannettua, mutta täysin yhdenvertaista tilannetta ei tilojen puutteiden vuoksi pystytty saavuttamaan. Koska asia oli periaatteellisesti merkittävä ja heikosti saavutettavat väistötilat ovat edelleen käytössä, yhdenvertaisuusvaltuutettu teki asiassa hakemuksen yhdenvertaisuus ja tasa-arvolautakuntaan.
Lautakunnan ratkaisun mukaan koulu syyllistyi yhdenvertaisuuslain vastaiseen välilliseen syrjintään, kun se asetti oppilaan epäedulliseen asemaan. Oppilaitos oli myös laiminlyönyt velvollisuutensa tehdä kohtuullisia mukautuksia, joilla turvataan vammaisten henkilöiden oikeus saada koulutusta yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lautakunta suosittaa kuntaa maksamaan syrjinnän kohteeksi joutuneelle lapselle hyvitystä 5000 euroa.
Lautakunnan ratkaisussa on useita merkittäviä linjauksia yhdenvertaisuudesta koulutuksessa
Ensinnäkin ratkaisu korostaa kunnan kokonaisvastuuta saavutettavista opetusympäristöistä. Pitkäaikaiseen väistötilakäyttöön muokatusta rakennuksesta olisi voitu alun perin tehdä saavutettavampi. Paremmin saavutettavaa vaihtoehtoa ei voitu kuitenkaan toteuttaa, koska rakennuksen viereen rakennettiin muun muassa autoliikenteen kääntöpaikka. Maankäyttöön liittyviä päätöksiä tehtiin kunnan eri toimialoilla, mutta lautakunnan ratkaisu korostaa kunnan kokonaisvastuuta siitä, että saavutettava oppimisympäristö voidaan toteuttaa. Vastuu yhdenvertaisesta oppimisympäristöstä menee kasvatuksen toimialaa laajemmalle.
Toiseksi ratkaisussa linjataan käsityksemme mukaan ensimmäistä kertaa, että myös rakennus, jossa on esteettömyysasetuksen vähimmäisvaatimukset täyttävä sisäänkäynti, voi olla välillisesti syrjivä. Keskeistä on huomioida rakennuksen käyttötavat. Koulurakennuksessa esteettömän sisäänkäynnin hankala sijainti synnytti vammaiselle lapselle epäedullisen aseman, sillä hän joutui kulkemaan reittiä päivästä toiseen useita kertoja päivässä, ja joutui eroon luokkakavereistaan.
Kolmanneksi ratkaisu painottaa koulutuksen järjestäjän ennakointivelvollisuutta yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Opetustilojen aiheuttamat ongelmat vammaisille oppilaille olivat hyvissä ajoin koulutuksen järjestäjän tiedossa. Ongelma olisi voitu välttää kyseisen oppilaan kohdalla sijoittamalla hänen luokkansa toisena väistötilana toimivaan esteettömään kouluun. Lisäksi oppilaitoksen olisi tullut ryhtyä suunnittelemaan ja toteuttamaan jo ennakoiden kohtuullisia mukautuksia, joilla rakennetun ympäristön kielteisiä vaikutuksia olisi voitu vähentää. Nyt niihin ryhdyttiin vasta huoltajien vaatimuksesta ja yhdenvertaisuusvaltuutetun suositusten jälkeen.
Koulutuksen järjestäjien olisi syytä perehtyä huolella nyt annettuun ratkaisuun. Ratkaisu korostaa velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta suunnitelmallisesti ja myös toimialarajat ylittävästi. Jokaisella lapsella on oikeus yhdenvertaiseen oppimisympäristöön ja kuntien on huolehdittava siitä, että tämä toteutuu myös käytännössä. Emme voi hyväksyä sitä, että epäonnistuneet tilaratkaisut estävät vammaisia lapsia olemasta yhdenvertainen osa omaa kouluyhteisöään. Esteettömyysasetuksen vähimmäisvaatimukset eivät takaa sitä, että opetustilat mahdollistaisivat kaikille yhdenvertaisen koulutuksen.
Lisätietoa aiheesta:
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tiedote.
