Kansallinen ihmiskaupparaportoija täyttää 10 vuotta: Ihmiskaupan vastaisella työllä on ollut vaikutusta

Suomen kansallinen ihmiskaupparaportoija täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu juhlistaa kymmenvuotista taivaltaan julkaisemalla tarinoita ihmiskaupan vastaisesta työstä blogin muodossa. Raportoija haluaa samalla kiittää ihmiskaupan vastaisen työn uranuurtajia, arkisen työn tekijöitä, joiden ansiosta ihmiskaupan vastaisessa työssä on saatu paljon aikaan. 

Ihmiskaupparaportoija asetettiin seuraamaan ihmiskauppaa ja siihen liittyviä ilmiöitä vuonna 2009. Taustalla oli ajatus siitä, että ihmiskaupan vastainen toiminta hyötyisi ulkopuolisesta seurannasta ja arvioinnista sekä analyysiin perustuvista kehittämisehdotuksista. Raportoijan ajateltiin myös voivan tuoda ihmiskauppakysymys poliittiseen ja julkiseen keskusteluun, minkä arvioitiin edistävän ihmiskaupan vastaista työtä. Raportoijan työn tavoitteena on viime kädessä edistää ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista, uhrien oikeuksien turvaamista, rikosvastuun toteuttamista ja ihmiskaupan ehkäisemistä.

Ihmiskauppa oli kymmenen vuotta sitten julkisuudessa ja viranomaisjärjestelmissä lähes tuntematon ilmiö, vaikka tutkimuksissa oli tultu siihen johtopäätökseen, että myös Suomessa on ihmiskauppaa. Myös kansainvälinen paine asiaan puuttumiseksi oli kasvanut. 

- Ihmiskaupparaportoijan pitkäjänteinen, tavoitteellinen vaikuttamistyö, selvityksineen, kannanottoineen ja koulutuksineen on tuottanut tulosta. On tapahtunut näkyvä, pysyvä muutos Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa yhteistyössä muiden ihmiskaupan vastaisen työn tekijöiden kanssa. Ihmiskaupasta puhutaan ja siihen puututaan. Tästä on hyvä jatkaa, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä sanoo.  

Tarinoita ihmiskaupanvastaisesta työstä

Kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisee tämän viikon aikana 21 tarinaa ihmiskaupan vastaisesta työstä. Viimeiset tarinat julkaistaan torstaina 14.11. 

-Yhteistyössä muiden ihmiskaupan vastaisten toimijoiden kanssa on saatu aikaan paljon. Vaikka paljon on edelleen tehtävää, on hyvä toisinaan katsoa hieman taaksepäin pysähtyä katsomaan saavutuksia, koska myös niitä matkan varrelta löytyy. On myös aika kiittää ihmiskaupan vastaisen työn tekijöitä tähän mennessä tehdystä työstä. Tarinoiden tavoitteena on nostaa esiin ihmiskaupan vastaisen työn menestystarinoita ja hienoa kehityspolkua, tiimivastaava, ihmiskaupan vastaisen työn asiantuntija Venla Roth sanoo. 

- Haluamme tarinoiden avulla kertoa siitä tärkeästä ja uraauurtavasta työstä, mitä itse kukin ihmiskaupan vastaisen työn ammattilaisista on tahoillaan tehnyt ja mitä konkreettista muutosta on saatu aikaan, Roth jatkaa. 

Tarinoiden joukossa on kertomuksia mm. seksuaaliväkivallan, pakkotyön ja pakkoavioliittojen uhrien auttamisesta, rikosvastuun toteutumisesta, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välisestä yhteistyöstä ja ihmiskaupan dynamiikan ymmärtämisen merkityksestä. Tarinat antavat lukijalleen tietoa ihmiskaupasta ja siitä, mitä sen vastustamiseksi Suomessa tehdään joka päivä. Tarinat julkaistaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. 

Tarinoita ovat kirjoittaneet: 

Katja-Pia Jenu Aluehallintovirasto, Katri Lyijynen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, Anna Smallenburg Pakolaisneuvonta, Essi Thesslund Pro-Tukipiste, Pia Marttila Rikosuhripäivystys, Natalie Gerbert Monika-Naiset, Thomas Skur Pohjanmaan poliisilaitos, Kenneth Eriksson Helsingin poliisilaitos, Mikko Sipilä syyttäjälaitoksen Etelä-Suomen alueelta, syyttäjä Eija Velitski, kansanedustaja Eva Biaudet, Johanna Suurpää oikeusministeriö, Natalia Ollus HEUNI, psykologi Riitta Ylikomi, Arja Pohjola PAM, sosiaalityöntekijä Mikaela Goad, sosiaalityöntekijä Jelena Popova, Inka Klemettilä Maahanmuuttovirasto, lakimies Emilia Kaikkonen, Miia Lehtinen sisäministeriö sekä Venla Roth.

 

Otteita tarinoista:

- Ihmiskauppa on kertomus sellaisesta maailmasta, jota suurin osa ihmisistä ei koskaan näe – ehkä hyvä niin. Se on kertomus taloudellisen hyödyn tavoittelusta, julmuudesta, väkivallasta ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytöstä. Ihmiskauppa järkyttää, saa aikaan epäuskoa ja toivottomuutta, ja se saa monet ihmiskaupasta kuultuaan kysymään, miten tämä on mahdollista, voiko tämä olla totta – Suomessa, Venla Roth

 

- Mandaatti perustuu todella vahvasti kansainväliselle normistolle ja kansainvälisille esimerkeille.  Siksi oli selvää, että raportoijan tulee olla itsenäinen ja riippumaton viranomainen. Oli luontevaa perustaa raportoija vähemmistövaltuutetun (nykyisin yhdenvertaisuusvaltuutettu) yhteyteen, vaikka työ eroaakin valtuutetun muusta työstä. Raportoijan mandaatista oli välttämätöntä säätää lailla, koska pidettiin tärkeänä, että raportoijalla on oikeus ja velvollisuus raportoida ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittymisestä ja toiminnassa havaituista epäkohdista eduskunnalle ja siten saattaa ilmiö ja sen vastaisen toiminnan tila poliittisen keskustelun ja päätöksenteon kohteeksi. Tällainen asema on poikkeuksellinen myös kansainvälisessä mittakaavassa, Johanna Suurpää oikeusministeriön osastopäällikkö, entinen vähemmistövaltuutettu

- Yksi hienoimmista onnistumisen kokemuksista urallani on ollut ihmiskaupparaportoijan ensimmäinen kertomus eduskunnalle ja sen saavuttama perusteellinen eduskuntakäsittely. Jälkikäteen katsottuna voidaan nähdä, miten tämä kertomus muutti tavan, jolla Suomessa tarkastelemme ihmiskauppaa, ja miten itsenäinen ihmisoikeusraportoijan suora raportointi eduskunnalle voi vaikuttaa niin lainsäädäntöön kuin käytäntöihinkin, Eva Biaudet, kansanedustaja, entinen vähemmistövaltuutettu

- Ihmiskauppa seksuaalisen hyväksikäytön muodossa on ongelma, joka yhteiskunnan tulee ratkaista. Välillä nousee esiin kysymys, onko meillä rikoslaji nimellisesti olemassa, mutta johon ei puututa? Ihmiskauppa on viimeisen päälle järjestäytynyttä rikollisuutta ja kannattavaa. Kiinnijäämisessä on pienet riskit ja seuraukset ovat pienet, esimerkiksi törkeästä parituksesta saa yhden tai kaksi vuotta vankeutta, Kenneth Eriksson rikosylikonstaapeli

- Ensimmäinen kohtaaminen on ollut hätkähdyttävä, sillä työperäiseen hyväksikäyttöön liittyy niin monia normaalin työelämän pelisäännöistä poikkeavia asioita. Ilmiön tunnistaminen ja siitä oppiminen on mahdollistanut sen, että uhrien kertomuksia uskotaan ja heidät tunnistetaan ihmiskaupan uhreiksi, Arja Pohjola, lakimies, Palvelualojen ammattiliitto PAM

- Esimerkiksi Monika-Naisten aloittaessa toimintaansa perheen sisällä tapahtunut ihmiskauppa oli viranomaisille vaikea tunnistaa. Vuosien varrella on tapahtunut suuri muutos avioliiton kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvan hyväksikäytön tunnistamisessa: aiemmin rikosilmoitukseen saatettiin vastata, että kyseessä oli vain epäonnistunut avioliitto. Nykyään ymmärretään, että avioliitto on voitu solmia harkitusti hyväksikäyttötarkoituksessa, että aitoa parisuhdetta ei ole koskaan ollutkaan. Natalie Gerbert, Kriisikeskus Monikan johtaja

11.11.2019