Jumalan mainitseminen koulussa ei ole syrjintää
Opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja. Uskonnoilla on merkittävä rooli yhteiskunnissa. Oppilaiden tulee oppia myös uskonnoista ja niiden merkityksestä, mutta opetus on toteutettava yhdenvertaisesti oppilaiden uskonnonvapautta kunnioittaen.
Viimeaikaisessa keskustelussa uskonnollisista tilaisuuksista ja katsomuskasvatuksesta varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa on ollut erikoisia piirteitä. Otsikoissa on harhaanjohtavasti kerrottu, että lapsi kuuli laulun jumalasta ja sai tämän vuoksi 1500 euroa hyvitystä. Todellisuudessa tapauksessa lapsi oli joutunut vakaumuksensa vastaisesti uskonnolliseen tilaisuuteen eli häntä oli syrjitty uskonnon perusteella.
Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa voidaan tehdä yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen ja muiden tahojen kanssa. Yhteistyö voi olla kahdenlaista: katsomuskasvatuksellista tai uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä.
Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa tai perusopetuksen yleissivistävässä opetuksessa tehtävän yhteistyön tulee olla kaikille sopivaa lapsen vakaumuksesta riippumatta. Tällainen toiminta ei voi siksi sisältää uskonnon harjoittamista tai uskontoon sitouttavaa sisältöä. Jeesuksesta, Muhammedista ja Buddhasta voi kertoa, mutta lapsia ei voi kaikille tarkoitetuissa tilaisuuksissa kehottaa esimerkiksi rukoilemaan tai ylistämään jumalaa.
Koulut ja päiväkodit voivat järjestää myös uskonnollisia tilaisuuksia, joissa on uskonnon harjoittamista tai uskontoon sitouttavaa sisältöä. Tällaisia uskonnollisia tilaisuuksia voivat olla esimerkiksi joulukirkko tai seurakunnan pitämä uskonnollinen aamunavaus. Uskonnollisille tilaisuuksille on kuitenkin järjestettävä vaihtoehtoinen tilaisuus, joka on uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta rinnastettavissa uskonnolliseen tilaisuuteen. Retken vaihtoehdoksi järjestetään pääsääntöisesti retki ja konsertin vaihtoehdoksi konsertti. Vaihtoehdoista tulee tiedottaa hyvissä ajoin niin, että lapsilla ja huoltajilla on aidosti mahdollisuus valita, kumpaan tilaisuuteen osallistuvat. Valinnanvapaus on kaikilla vakaumuksesta riippumatta.
Opetushallituksella on kattavat ohjeet uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen. Niitä noudattamalla yhteistyötä eri uskonnollisten yhteisöjen kanssa voidaan tehdä syrjimättömästi. Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnittelu tarjoaa myös työkaluja suunnitelmalliseen ja yhdenvertaisuutta edistävään toimintaan lasten uskontotietoisuuden parantamisessa. Valitettavasti yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoitetta ollaan varhaiskasvatuksessa siirtämässä kauemmaksi varhaiskasvatuksen arjesta, mikä heikentää mahdollisuuksia yhdenvertaisuuden edistämiseen myös uskontoihin, vakaumuksiin ja uskonnottomuuteen liittyen.
Hyvä suunnittelu ja kattava sekä oikea-aikainen viestintä ovat avaimia yhdenvertaisuutta edistävään katsomuskasvatukseen ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen. Ilman niitä sekä tilaisuuksien järjestämiseen että tilanteiden jälkikäteiseen selvittämiseen voi kulua runsaasti resursseja, jotka kannattaa mieluummin käyttää laadukkaaseen suunnitteluun.
