Ihmiskaupan uhreja ei suojella riittävästi ulkomaalaislain avulla

Ihmiskaupan uhreille on myönnetty vain vähän oleskelulupia ihmiskaupan takia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun vastikään julkaistu tutkimus osoitti, että ihmiskaupan kaupan uhrien suojeleminen ei ole onnistunut ulkomaalaislain avulla. Ulkomaalaislakia tulisi muuttaa siten, että laki vastaisi paremmin ihmiskaupan uhrien erilaisia tilanteita.

Ulkomaalaislakiin lisättiin vuonna 2006 erityissäännös ihmiskaupan uhrille myönnettävästä tilapäisestä tai jatkuvasta oleskeluluvasta. Säännöksen mukaan tilapäisen oleskeluluvan voi saada käynnissä olevan rikosprosessin takia. Jatkuvan oleskeluluvan taas voi saada, jos ihmiskaupan uhri on erityisen haavoittuvassa asemassa.

Vuosina 2018–2020 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään hyväksyttiin yhteensä yli 600 uutta asiakasta. Samana ajanjaksona Maahanmuuttoviraston päätösprosesseissa havaittiin ihmiskauppaviitteitä noin 450 henkilön kohdalla. Tästä huolimatta vain noin 30 henkilölle myönnettiin oleskelulupa ihmiskauppaa koskevan erityissäännöksen perusteella. Tilapäisen oleskeluluvan sai 15 ja jatkuvan oleskeluluvan 14 henkilöä. 

Ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttö on usein toistuvaa 

Selvitimme Maahanmuuttoviraston vuosina 2018–2020 tekemien oleskelulupa- ja turvapaikkapäätösten perusteella, minkälaisia ihmiskaupan uhreja tunnistettiin, miten ulkomaalaislakia sovellettiin ja miten ihmiskaupan uhrien haavoittuvuutta arvioitiin. Tutkimuksemme mukaan ihmiskaupan uhri oli yleensä joutunut pakkotyön, seksuaalisen hyväksikäytön tai pakkoavioliiton kohteeksi. Hyväksikäyttö oli yleensä tapahtunut muualla kuin Suomessa ja hyväksikäytön kesto vaihteli. Miehet olivat useimmiten joutuneet pakkotyön kohteeksi, kun taas naiset olivat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Monilla naisilla seksuaaliseen väkivaltaan liittynyt hyväksikäyttö oli ollut pitkäkestoista, kun naiset oli pakotettu toimimaan prostituutiossa.

Tutkimuksemme kohteina olleista Maahanmuuttoviraston päätöksistä kävi ilmi ihmiskaupan kasaantuminen, mikä tarkoittaa, että uhria oli käytetty hyväksi toistuvasti eri elämänvaiheissa. Joillakin hyväksikäyttö oli alkanut jo lapsuudessa ja jatkunut eri muodoissa läpi aikuisuuden. Hyväksikäytön seurauksena monilla ihmiskaupan uhreilla oli fyysiseen ja henkiseen terveyteen liittyviä ongelmia. 

Ihmiskaupan uhrien haavoittuvuuden arviointi monipuolista, mutta vaihtelevaa

Tutkimuksemme osoitti, että ihmiskaupan uhrien haavoittuvuuden arvioinnissa oli merkitystä koetulla hyväksikäytöllä, iällä ja sukupuolella, koulutuksella ja työkokemuksella sekä terveydentilalla. Suurimmassa osassa tapauksia esiintyi useita eri haavoittuvuuden puolesta puhuvia tekijöitä. Maahanmuuttoviraston päätöksissä arvioitiin, miten ihmiskaupan uhriksi joutunut voisi kotimaahan palatessaan huolehtia toimeentulostaan, terveydestään, lapsistaan sekä estää mahdollista ihmiskaupan toistumista. Arvioinnin kohteena oli myös yhteiskunnan eri toimijoiden ja perheen antama suoja ja tuki.

Tutkimuksestamme käy ilmi, että haavoittuvuusarviointi ei ollut yhdenmukaista, vaan samankaltaisissa olosuhteissa osa sai myönteisen ja osa kielteisen päätöksen.  Useampi ihmiskaupan uhri sai oleskeluluvan haavoittuvan asemansa vuoksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä kuin ihmiskaupan uhria koskevan erityissäännöksen perusteella. Myös kansainvälistä suojelua myönnettiin, mutta päätöksen perusteena oli harvoin ihmiskauppa. 

Ulkomaalaislain muuttaminen tarpeellista

Tutkimuksemme osoitti, että vuonna 2006 toteutetun ulkomaalaislain uudistuksen tavoite suojella ihmiskaupan uhreja aikaisempaa tehokkaammin ei ole toteutunut. Maahanmuuttoviraston soveltamiskäytännössä kynnys tulkita ihmiskaupan uhrin olevan erityisen haavoittuvassa asemassa on hyvin korkealla, eikä ihmiskaupan uhri ole yleensä saanut oleskelulupaa tällä perusteella. 

Ulkomaalaislakia tulisi muuttaa siten, että laki vastaisi paremmin ihmiskaupan uhrien tilanteita. Yksi konkreettinen muutos olisi poistaa laista edellytys erityisen haavoittuvasta asemasta. Ihmiskaupan uhrille tulisi turvata oikeus saada oleskelulupa hänen haavoittuvan asemansa perusteella. Näin oleskelulupa kattaisi laajemmin ihmiskaupan uhriksi joutuneiden henkilöiden tilanteita, eikä ainoastaan vakavimpia, äärimmäisiä hyväksikäyttötapauksia.

Rikoksen asianomistajan oikeudet turvattava 

Tilapäisissä oleskeluluvissa ongelmana on, että ihmiskaupan uhri ei ole aina saanut oikeutta olla Suomessa koko sitä aikaa, kun rikosprosessi on ollut vireillä. Ihmiskaupan uhrille tulisi turvata vahvemmin oleskeluoikeus rikoksen asianomistajana rikosprosessin keston ajaksi. 

Pidämme ongelmallisena myös tapauksia, joissa ihmiskaupan uhri on saanut kielteisen päätöksen, kun ihmiskaupparikosta ei ole pystytty selvittämään tai viemään rikosprosessissa eteenpäin. Suomessa työelämässä tapahtuvasta hyväksikäytöstä ilmoittamisessa on tällä hetkellä selkeä riski. Jos rikosprosessi ei etene, uhri voi menettää työpaikan lisäksi oleskeluluvan. Tällainen oikeustila ei kannusta ihmiskaupan uhreja tekemään rikosilmoituksia heihin kohdistuvasta hyväksikäytöstä. Ulkomaalaislakia olisi muutettava siten, että hyväksikäytöstä rikosilmoituksen tehneille ihmiskaupan uhreille turvattaisiin nykyistä sääntelyä pysyvämpi oleskeluoikeus Suomessa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tutkimus: Ihmiskaupan uhrien oleskelulupakäytäntö.