EU:n uusi maahanmuuttosääntely on täytäntöönpantava ihmisoikeudet turvaten
EU:ssa hyväksyttiin keväällä 2024 turvapaikkaprosessia koskeva merkittävä lainsäädäntökokonaisuus (jäljempänä Pakti). Sen soveltaminen alkaa kesällä 2026. Pakti sisältää suurilta osin suoraan sovellettavia asetuksia, jotka eivät jätä kansallista liikkumavaraa. Tietyin osin päätäntävaltaa on kuitenkin jätetty kansalliselle tasolle. Suomessa tätä päätäntävaltaa käytetään nyt. Sisäministeriö valmistelema lakiluonnos Paktin täytäntöönpanosta on pian lähdössä lausunnolle, ja viranomaiset valmistautuvat laatimaan ohjeita Paktin soveltamisesta.
Monilta osin Pakti merkitsee turvapaikkasääntelyn kiristymistä entisestään. Pakti sisältää kuitenkin joitakin myönteisiä muutoksia lasten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien näkökulmasta. Esimerkiksi yksin Suomeen saapuneiden lasten asema paranee, kun heitä voidaan ottaa rajamenettelyyn entistä harvemmin. Lisäksi Pakti sisältää uudenlaisia prosesseja, joita täysimääräisesti hyödyntämällä voitaisiin parantaa lasten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asemaa.
On tärkeää, että Suomessa valitaan nyt käyttää kansallinen liikkumavara lasten ja haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi.
Lapsen edun ensisijaisuus ja lapsen oikeudet on toteuduttava
Paktin tuomat muutokset lasten asemaan eivät ole kaikki lapsen oikeuksien näkökulmasta myönteisiä. Kuitenkin yksi parannukseksi katsottava elementti on lapsen edun ensisijaisuuden entistä täsmällisempi määritteleminen Paktissa. Hallinta-asetuksessa, joka luo säännöt maahantulon hallintaan ja vastuunjakoon, tuodaan esille lapsen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja muut haavoittuvuutta lisäävät olosuhteet, kuten trauma, terveyteen liittyvät erityistarpeet tai vammaisuus. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään lapsen etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen ja kielelliseen taustaan sekä tarpeeseen varmistaa sosiaalisen ja kasvatuksellisen huolenpidon vakaus ja jatkuvuus. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että myös ulkomaalaislaissa olisi viimein tunnistettava lapsen etu nimenomaan ensisijaisena harkintaperusteena.
Suomessa lapsiperheiden säilöönotto on tällä hetkellä mahdollista liian helposti. Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemys on, että lapsen oikeudet huomioiden lasta ei tulisi missään olosuhteissa ottaa säilöön. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomea lopettamaan lasten säilöönoton. Lasten säilöönotto on Paktin myötä toivottavasti entistä harvinaisempaa. Uuden vastaanottodirektiivin mukaan lasten säilöönotto on jatkossa mahdollista vain, jos se on lapsen edun mukaista. Yksintulleiden lasten kohdalla edellytetään myös, että säilöönotolla turvataan lapsen hyvinvointi. Valtuutetun viesti on selvä: Nyt on korkea aika vihdoin lopettaa lasten säilöönotot kokonaan.
Haavoittuvassa asemassa olevat on tunnistettava ja heidän tukensa varmistettava
Haavoittuvuutta selvitetään jatkossa turvapaikkaprosessin alusta lähtien eri tavoin. Uudessa seulontamenettelyssä tehdään alustava haavoittuvuustarkastus ja erillinen terveystarkastus. Lisäksi haavoittuvuutta ja siitä johtuvia tuen tarpeita arvioidaan 30 päivän kuluessa. Parhaimmillaan toimiva haavoittuvuusarviointi auttaa henkilön haavoittuvan aseman ja hänen tarvitsemiensa tukitoimien selvittämistä prosessin alkuvaiheissa. On tärkeää, että haavoittuvuusarviointiprosessi suunnitellaan nyt huolellisesti. Tässä on syytä kuulla järjestöjen ja muiden viranomaisten asiantuntemusta haavoittuvuuksien tunnistamisesta.
Haavoittuvuuden ja siitä johtuvien tarpeiden tunnistaminen jo heti menettelyn alussa on tärkeää. Tunnistaminen vaikuttaa muun muassa siihen missä prosessissa turvapaikanhakijan hakemus käsitellään. Pakti lisää yleisesti rajamenettelyn käyttöä, jossa tietyt turvapaikkahakemukset käsitellään hyvin nopeasti ja niin, että turvapaikanhakijan liikkumisvapautta on rajoitettu. Kuitenkin jos henkilöllä on sellaisen tuen tarve, jota ei pystytä antamaan rajamenettelyssä, ei menettelyä kyseiseen henkilöön voida soveltaa. Arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen, seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreihin. Rajamenettelyä ei sovelleta myöskään, jos on merkityksellisiä lääketieteellisiä – mukaan lukien mielenterveyteen liittyviä - syitä olla soveltamatta rajamenettelyä tiettyyn henkilöön.
Jotta voidaan turvata, että haavoittuvassa asemassa olevat hakijat saavat tarvitsemansa tuen ja että heidät siirretään pois heille soveltumattomista menettelyistä, on heidät pystyttävä tunnistamaan. Tähän on panostettava.
Jos henkilö tunnistetaan haavoittuvaksi, on selvitettävä, mitä tukitoimia hän tarvitsee, ja voiko hän saada tarvitsemaansa tukea rajamenettelyssä. Näiden seikkojen selvittäminen nopeassa rajamenettelyssä voi olla haastavaa. Hakija on siirrettävä hyvin matalalla kynnyksellä pois rajamenettelystä normaaliin turvapaikkaprosessiin, jos ilmenee haavoittuvuuksia ja tuen tarpeita. Normaalissa turvapaikkaprosessissa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tuen tarpeet voidaan turvata paremmin.
Turvapaikkapuhuttelu on turvapaikkaprosessin keskeisin vaihe. Siksi on panostettava erityisesti haavoittuvuusarviointiin ja sen saattamiseen päätökseen jo ennen puhuttelua. Näin turvapaikkapuhuttelussa saadaan selvitettyä tarpeelliset seikat mahdollisimman hyvin. On kuitenkin huomioitava, että koska haavoittuvan aseman ilmi tuleminen edellyttää toisinaan aikaa ja luottamuksen pidempiaikaista rakentumista, voi haavoittuvuus ilmetä myös myöhemmissä vaiheissa turvapaikkaprosessia.
Turvapaikanhakijoiden neuvonnassa ja kuulemisessa on huomioitava haavoittuvuudet
Pakti sisältää uusia velvoitteita neuvonnasta ja tiedon antamisesta hakijalle. On tärkeää, että hakijoille annetaan tietoa heidän ymmärtämällään tavalla. On otettava huomioon, että etenkin vasta hiljattain Suomeen saapuneiden, mahdollisesti haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden, voi olla vaikea vastaanottaa suuria määriä teknistä ja oikeudellista tietoa kerralla niin, että siitä olisi aidosti hyötyä.
Uutena vaiheena Suomelle turvapaikkaprosessiin tulee erillinen turvapaikkahakemuksen jättämisvaihe, jota ennen hakijan tulee saada neuvontaa hakemuksen jättämisessä. Neuvonta ennen hakemuksen jättämistä voi tukea muun muassa haavoittuvan aseman aikaista ilmi tulemista.
Lisäksi Pakti painottaa turvapaikkapuhuttelussa läsnä toteutettavaa puhuttelua ja korostaa etäpuhutteluiden poikkeuksellisuutta. Tämä on tarpeellinen kehityssuunta Suomessa. Paktissa huomioidaan, että etäpuhuttelut eivät välttämättä sovellu kaikille turvapaikanhakijoille heidän nuoren ikänsä, näkö- tai kuulovammansa tai mielenterveyden tilansa vuoksi. Erityisesti on huomioitava huomioon tietyt haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten kidutuksen uhrit tai traumatisoituneet hakijat. Kuten kaikkia lasta koskevia toimia harkittaessa, tässäkin lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon.
Lasten kuulemista myös vahvistetaan ja perheensä mukana hakevien lasten kuulemisessa luovutaan 12 vuoden alaikärajasta. Muutos huomioi lapsen oikeuden mielipiteeseen nykyistä paremmin.
Lisäksi on tärkeää, että turvapaikanhakijoiden oikeusapu turvataan myös jatkossa menettelyn kaikissa vaiheissa, jolla edesautetaan myös haavoittuvan aseman tunnistamista.
Tehokas perusoikeusmonitorointi voi toteutua vain riittävin resurssein ja toimivaltuuksin
Perusoikeuksien toteutumista Paktin mukaisissa seulonta- ja rajamenettelyissä tulee seuraamaan uusi monitorointimekanismi. Monitorointimekanismin tehtävä on seurata muun muassa lapsen edun, turvapaikkamenettelyyn pääsyn, palautuskiellon ja säilöönottoa koskevien sääntöjen noudattamista.
Monitorointimekanismin tehtäviä ollaan mahdollisesti säätämässä yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Uusia tehtäviä itsenäiselle ja riippumattomalle valtuutetulle säädettäessä on välttämätöntä, että niistä on täysi yhteisymmärrys valtuutetun kanssa. Jotta uusi riippumaton monitorointimekanismi voisi edesauttaa lasten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien toteutumista, on toimijalle osoitettava riittävät resurssit sekä tehokkaat toimivaltuudet, mukaan lukien sujuvat tiedonsaantioikeudet. Mekanismilla on oltava mahdollisuus aidosti merkittävällä tavalla nostaa esiin seurannassa havaittuja myös rakenteellisen tason kehittämistarpeita ja ongelmia sekä saada aikaan tarvittavia muutoksia viranomaisten toimintatapoihin.