"Mitä kaikkea häpeän tunne mukanaan kuljettaakaan"
Turvapaikanhakijoiden kauttakulkukeskuksen halki vuosittain kulkevassa ihmisvirrassa on usein mukana niitä, jotka ovat menettäneet vapautensa ihmiskaupan vuoksi. Monille uhreista ihmiskaupan käsite on tuntematon, mutta he kertovat unelmien murskautumisesta ja siitä, miten heidän haavoittuvaista asemaansa on käytetty hyväksi oman edun tavoittelun nimissä.
Meidän, jotka otamme vastaan ja majoitamme näitä ihmisiä, on pitänyt höristää korviamme ja harjaannuttaa herkkyyttämme, jotta osaisimme tunnistaa ihmiskaupan uhreja. Niiden vuosien aikana, joina olen toiminut vastaanottokeskuksemme sosiaalityöntekijänä, olen oppinut paljon kuuntelemalla asiakkaidemme kertomuksia. Kohtaamisissa olen oppinut, että on ensinnäkin tärkeää panna merkille haavoittuvuus ja riskiryhmään kuuluminen sekä pysähtyä, jotta pystyisi tunnistamaan mahdollisia ihmiskaupan uhreja. Olen pohtinut haavoittuvuuden merkitystä erilaisissa yhteiskunnallisissa yhteyksissä, etenkin patriarkaalisissa sellaisissa, ja havainnut tiettyjen mallien toistuvan. Jos patriarkaalisesta yhteiskunnasta tuleva nainen kertomuksensa aluksi toteaa isänsä kuolleen varhain, se on välitön merkki siitä, että hän on kasvanut riskialttiissa olosuhteissa. Riski on vieläkin suurempi, jos hänellä ei ole ollut veljiä turvanaan. Patriarkan puuttuminen perheestä ilmenee myös niiden puheista, jotka kertovat isän monista vaimoista ja siitä, ettei kotona ole ollut ketään huolehtimassa lapsista. Tämän kaltaisista kotioloista tulevat tytöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja helppoja saaliita ihmiskauppiaille.
Olen miettinyt paljon myös sitä, mitä kaikkea häpeän tunne kuljettaa mukanaan etenkin silloin, kun ihminen on lähtöisin yhteisöllisestä yhteiskunnasta. Myös suomalaisessa yhteiskunnassa on sanottu, että häpeä tukkii suun. Tilanne on kuitenkin silloin kahta pahempi, kun häpeällä on yhteisöllinen ulottuvuus, sillä häpeällisen asian paljastumisella on usein hyvin vakavia seurauksia. Asiakkaita tavatessani olen saanut harjaantua häpeää kantavien ihmisten kohtaamiseen ja saanut havaita, että se on vaikea taito. Olen kuitenkin huomannut senkin, että sellaiset yksinkertaiset asiat kuin rauhallinen äänensävy ja avoin kehonkieli ovat hyvin tärkeitä, jotta häpeällinenkin kertomus uskalletaan kertoa. Kun sen jälkeen sanoitetaan ja selvitetään, kuka on hyväksikäyttäjä ja kuka uhri, siitä on yleensä apua. Helpotusta oloon voi tuoda sekin, että esimerkkien avulla annetaan mahdollisuuksia samastua muihin vastaavassa tilanteessa oleviin. Kuuntelemalla pieniä vihjeitä, jotka kenties mainitaan vain sivumennen, voi saada monia johtolankoja auki kerittäväksi.
Häpeän kohtaaminen ja tilannekohtaisen haavoittuvuuden tunnistaminen ovat mielestäni avaintekijöitä ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa. Siksi halusin jakaa kanssanne omat havaintoni, jotka mielestäni ovat parantaneet valmiuksiani ja lisänneet herkkyyttäni keskusteluissa ja kohtaamisissa asiakkaiden kanssa.
