Vammaisten henkilöiden oikeudet
Vammaisuus on yksi yleisimmistä syrjintäperusteista, jonka vuoksi yhdenvertaisuusvaltuutettuun otetaan yhteyttä.
Lainsäädäntö ja vammaisille ihmisille kuuluvat oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta oikeuksiin pääsyssä on ongelmia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun työssä nousee esille esimerkiksi vammaispalveluihin, esteettömyyteen ja saavutettavuuteen sekä palveluiden saamiseen liittyviä ongelmia. Yksi keskeinen tekijä vammaisten henkilöiden kohtaamien ongelmien taustalla ovat negatiiviset asenteet ja tiedonpuute.
Syrjintä vammaisuuden perusteella
Vammaiset ihmiset kokevat syrjintää monella elämän osa-alueella. Iso osa syrjinnästä on yhteiskunnan rakenteissa, kuten rakennettu esteellinen ympäristö tai vammattomien ihmisten näkökulmasta kirjoitettu lainsäädäntö.
Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa on tullut esille syrjiviä käytäntöjä tai yksittäisiä tilanteita niin varhaiskasvatuksen, peruskoulun, opiskelun kuin työelämän tai kuluttajana toimimisen osalta. Yhteydenotot ovat koskeneet eri ikäisiä vammaisia ihmisiä. Kyse on ollut esimerkiksi erityisjärjestelyjen puutteista, siitä, ettei yksilöllisiä tarpeita ole huomioitu, diagnooseista tai niiden puutteista, apuvälineistä tai välttämättömistä palveluista.
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (CRPD) tuli Suomessa voimaan kesällä 2016. Sopimus kattaa koko elämänkaaren turvaten yhdenvertaiset oikeudet kaikille vammaisuudesta riippumatta. Vammaissopimuksen määritelmä vammaisuudesta on laaja. Vammaisyleissopimuksen keskeisiä periaatteita ovat yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, osallistuminen, osallisuus sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Sopimuksen noudattamiseen liittyy vielä paljon ongelmia, joista eräs keskeisimmistä on tiedon puute sopimuksesta ja sen soveltamisesta.
Kohtuulliset mukautukset edistävät yhdenvertaisuutta
Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajan on tehtävä kohtuullisia mukautuksia vammaiselle henkilölle. Mukautuksilla turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisissä tilanteissa. Kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää yhdenvertaisuuslain mukaan. Kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa lähtökohdaksi on otettava ensisijaisesti vammaisen henkilön tarpeet.
Kouluissa ja oppilaitoksissa kohtuullisia mukautuksia voidaan tehdä esimerkiksi järjestämällä luokkatilaan tarpeelliset apuvälineet, kehittämällä opintojen suoritusmahdollisuuksia ja mukauttamalla opetusta.
Työelämässä kohtuullinen mukautus voi olla työpisteen muokkaaminen työntekijälle sopivaksi tai erilaisten työmenetelmien tai tietoteknisten järjestelyiden käyttöön ottaminen.
Ravintoloissa näkövammaiselle asiakkaalle mukautus voi muun ohella olla ruokalistan sisällöstä kertominen. Kuulovammaisen asiakkaan kohdalla puhutaan selkeästi ja pidetään katse asiakkaan suuntaan. Viittomakielen tulkkia on käytettävä kaikissa asiointitilanteissa, joissa asiakkaalla on tulkki mukanaan.
- Mukautusten tulee vastata kulloisessakin tilanteessa vammaisen henkilön tarvetta. Yleensä tarve ilmenee, kun tarpeesta kerrotaan.
- Kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti ja mukautukset voidaan toteuttaa eri tilanteissa eri tavoin.
- Mukautus, josta aiheutuu kohtuutonta taloudellista tai muuta rasitetta ei kuulu velvoitteen piiriin: esimerkiksi pieneltä kivijalkakaupalta ei voida edellyttää yhtä suuria mukautuksia kuin suurelta tavarataloketjulta.
Kohtuulliset mukautukset koskevat myös viranomaisen palvelun sisältöä. Kohtuulliset mukautukset on vammaisen asiakkaan tai hakijan osalta huomioitava esimerkiksi viranomaisen tehdessä päätöksiä, esimerkiksi vammaispalvelu- tai koulukuljetuspäätöksiä.
Esteetön ja saavutettava yhteiskunta on edellytys osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle
Yhteiskunta, joka on suunniteltu kaikille sopivaksi ja rakennettu esteettömäksi ja saavutettavaksi on perusedellytys yhdenvertaiselle elämälle.
Esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyy esimerkiksi:
- esteetön kulku rakennetussa ympäristössä ja rakennuksissa, esteetön wc
- esteettömyysasetus (241/2017) ja asetusta kunnianhimoisemmat esteettömyysratkaisut
- toimivat kuuntelu- ja valaistusolosuhteet (esim. lyhyt jälkikaiunta-aika, häikäisemätön valaistus)
- havaittavat opasteet, toimivat väri- ja kontrastimaailmat, ääniopasteet
- toimivat induktiosilmukat auditorioissa ja palvelupisteissä
- julkisen liikenteen soveltuvuus kaikille (esim. lippujen leimauslaitteiden käytettävyys, matalalattiabussit, auditiiviset ja visuaaliset kuulutukset, laitureiden ja kaluston yhteentoimivuus)
- mahdollisuus hankkia pyörätuolipaikkoja yleisötapahtumiin lipunvälitysyritysten verkkosivuilta
- verkkosivujen ja applikaatioiden saavutettavuus ja niiden toimivuus muun ohella ruudunlukuohjelmalla
- videoiden ja ohjelmien kuulovammaistekstitys sekä tulkkaus viittomakielelle
- kirjallisen materiaalin selkokielisyys.
Aiheeseen liittyvää
Takaisin Häirintä
Häirintä
Häirintä on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää. Laissa häirintä määritellään käyttäytymisenä, jolla loukataan henkilön tai ihmisryhmän ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti. Häirinnässä henkilö luo käyttäytymisellään kiellettyyn syrjintäperusteeseen, kuten esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen, alkuperään tai vammaisuuteen, liittyvän toista henkilöä tai ihmisryhmää halventavan, nöyryyttävän, uhkaavan, vihamielisen tai hyökkäävän ilmapiirin. Häirintä voi kohdistua yksilön lisäksi myös ihmisryhmään. Tämä tarkoittaa, että häirintää voidaan arvioida myös ilman yksittäistä henkilöä eli häirinnän uhria, johon häirintä olisi kohdistunut.
Käyttäytyminen ymmärretään laajasti niin, että kyse voi olla esimerkiksi sähköpostiviesteistä, ilmeistä, eleistä tai epäasiallisen materiaalin esiin laittamisesta esimerkiksi netissä tai muunlaisesta viestinnästä. Ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisen ei tarvitse suoraan kohdistua tiettyyn ihmiseen, vaan se voi kohdistua myös johonkin ihmisryhmään.
Häirintää voi tapahtua eri tavoilla
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on ratkaisussaan todennut, että esimerkiksi natsi-Saksan hakaristilipun pitäminen esillä on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä häirintää. Kyseisessä tapauksessa henkilö piti hakaristilippua kerrostaloasuntonsa ikkunassa. Tämän katsottiin olleen ihmisarvoa loukkaavaa ja aiheuttaneen juutalaista asianomistajaa kohtaan uhkaavan ja vihamielisen ilmapiirin.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on neuvotellut sovinnon asiassa, joka koskee opettajan opiskelijaan kohdistamaa häirintää kansalaisuuden perusteella. Opettaja oli haukkunut virolaisia henkilöitä epäasiallisesti muiden opiskelijoiden kuullen. Neuvottelujen tuloksena oppilaitos pyysi anteeksi syrjityltä opiskelijalta ja maksoi hänelle 2000 euron korvauksen syrjinnästä. Oppilaitos sitoutui myös tarkastelemaan toimintaansa varmistaakseen sen, ettei vastaavaa tapahdu jatkossa.
Toisen henkilön loukkaava ja häiritsevä käyttäytyminen voi täyttää myös kunnianloukkauksen tunnusmerkit rikoslain nojalla. Kansanryhmään kohdistuva solvaava tai panetteleva toiminta taas voi tulla rangaistavaksi rikosnimikkeellä kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää. Lue lisää tasa-arvolaissa kielletystä seksuaalisesta häirinnästä ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä tasa-arvovaltuutetun verkkosivulta.
Häirintään täytyy puuttua
Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisten, julkista tehtävää hoitavien yksityisten toimijoiden, koulutuksen järjestäjien sekä työnantajien on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista kaikessa toiminnassaan ja ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi, mikäli puutteita huomataan. Edistämisvelvollisuus pitää sisällään velvollisuuden ennaltaehkäistä kaikenlaista ihmisten ominaisuuksiin perustuvaa kiusaamista ja loukkaavaa puhetta, sekä velvollisuuden puuttua määrätietietoisesti häirintään, jos sitä havaitaan tai siitä ilmoitetaan.
Työnantajalla on korostunut velvollisuus puuttua häirintään, joka kohdistuu työntekijöihin. Mikäli työnantaja ei puutu työntekijän kohtaamaan häirintään siitä tiedon saatuaan, hän syyllistyy syrjintään ja voi joutua siitä oikeudellisesti vastuuseen.
Myös koulutuksen järjestäjän ja varhaiskasvatuksen järjestäjän tai palveluntuottajan on ryhdyttävä käytettävissään oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi. Koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjä syyllistyy syrjintään, jos se laiminlyö velvollisuutensa ryhtyä toimiin tiedossaan olevan lapseen, oppilaaseen tai opiskelijaan kohdistuvan häirinnän poistamiseksi.