Yhdenvertaisuusvaltuutetun saama yhteydenotto kansalaisparlamentin ikärajausta koskevassa asiassa ja siinä saatu selvitys

Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tuli 25.10.2023 yhteydenotto, jonka johdosta yhdenvertaisuusvaltuutettu pyysi eduskunnan kanslialta asiassa selvitystä.

Yhteydenotossa oli kyse kansalaisparlamentin osallistujille asetetusta ikärajasta, jossa kansalaisparlamentin osallistujien valinta oli toteutettu siten, että mahdollisuus tulla valituksi oli vain 18–79-vuotiailla henkilöillä.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun saamasta yhteydenotosta kävi ilmi sellaisia vahvistettavissa olevia tosiseikkoja, joiden perusteella kansalaisparlamentin toiminnasta syntyi olettama yhdenvertaisuuslaissa kielletystä menettelystä.

Kansalaisparlamentin järjestivät eduskunta, Åbo Akademi, Tampereen yliopisto ja Sitra. Rahoittajina toimivat Sitra, eduskunta sekä Åbo Akademin yksikkö FutuDem.

Eduskunnan kanslian yhdenvertaisuusvaltuutetulle toimittamassa selvityksessä todetaan, että syksyllä 2023 toteutetun kansalaisparlamentin osallistujien valinta toteutettiin siten, että mahdollisuus tulla valituksi oli vain 18–79-vuotiailla henkilöillä.

Eduskunnan kanslia kertoo toimineensa kansalaisparlamentin osarahoittajana. Lisäksi eduskunnan apulaispääsihteeri toimi kansalaisparlamentin valmistelun aikana hankkeen johtoryhmän jäsenenä. Päävastuun kansalaisparlamentin suunnittelusta ja toteutuksesta kantoivat yliopistot.  Yliopistotutkijoiden vastuulla oli myös tutkimuskohteen rajaukseen, kysymyksenasetteluihin ja osallistujille asetettujen ikärajoihin liittyvät kysymykset.

Eduskunnan kanslian toimittamassa selvityksessä todetaan, että mikäli eduskunta kokeilun perusteella ottaisi kansalaisparlamentin tyyppisen demokraattisen innovaation tulevaisuudessa käyttöön, osallistujajoukkoa on kasvatettava kattamaan edustavampi otos suomalaisista, jolloin tässä kokeilussa käytössä ollut yläikäraja olisi syytä poistaa.

Sovellettava lainsäädäntö ja yhdenvertaisuusvaltuutetun arvio asiassa

Yhdenvertaisuuslain 18 §:n 3 momentin mukaan lain säännöksiä valvonnasta (18–22 §) sovelletaan eduskuntaan ja sen toimielimiin vain, jos kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo olevansa toimivaltainen arvioimaan asiaa, koska kyse ei ole eduskunnan valtiopäivätoimintojen arvioinnista. Asiassa on valtuutetun arvion mukaan kyse eduskunnan toiminnasta viranomaisena, jolloin eduskunnalla syrjintäkiellon noudattamisen lisäksi on nimenomainen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta (5 §).

Yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä määritellyn syrjinnän kiellon mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää niin välittömän kuin välillisen syrjinnän. Syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (10 §).

Yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan erilainen kohtelu ei kuitenkaan ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia.

Eduskunnan kanslian toimittamassa selvityksessä todetaan, että kansalaisparlamentissa on kysymys tieteellisestä tutkimuksesta, jossa pyritään mm. selvittämään osallistujien mielipiteiden kehittymistä heidän saatuaan käsiteltävästä kysymyksestä tietoa ja osallistuttua muiden osallistujien kanssa kysymystä käsittelevään keskusteluun. Selvityksessä tarkennetaan, että kansalaisparlamentissa ei siis ole kysymys osallistumisesta päätöksentekoon vaan päätöksentekoa ja osallistumista koskevasta koetilanteesta, ja se, että jokin ikäryhmä asetetaan tutkimushankkeen ulkopuolelle, ei merkitse, että heitä kohdeltaisiin 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäsuotuisammin.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, ettei annetussa selvityksessä ole kumottu asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa iän perusteella. Vaikka päävastuun kansalaisparlamentin suunnittelusta, kysymystenasettelusta ja toteutuksesta ovat kantaneetkin yliopistot, kasalaisparlamentti on toteutettu yhteisvastuussa ja yhteistyössä eduskunnan kanssa. Valtuutetun arvion mukaan osallistuminen päätöksenteon kehittämiseen – joka tapahtuu myös tieteellistä tutkimusmetodia hyödyntäen – on osa jokaisen ihmisen perustuslaissa turvattuja osallistumis- ja vaikuttamisoikeuksia, ja henkilöiden sulkeminen tämänkaltaisen toiminnan ulkopuolelle iän perusteella on lain 10 §:ssä tarkoitettua epäsuotuisaa kohtelua syrjintäperusteen vuoksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää ikärajausta, jolla 80-vuotiaat ja sitä vanhemmat henkilöt on rajattu pois kansalaisparlamentin toiminnasta ongelmallisena yhdenvertaisuuslaissa säädetyn syrjintäkiellon näkökulmasta. Koska myös eduskunnalla on viranomaisena ollut toiminnan käytännön toteuttamisen näkökulmasta merkittävä rooli, voidaan perustellusti argumentoida, että jotta 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden erilainen kohtelu ei olisi syrjintää, kohtelun tulisi yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaan perustua lakiin ja sillä tulisi olla muutoin perusoikeusjärjestelmämme kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi tulisivat olla oikeasuhtaisia.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden erilaiselle kohtelulle kansalaisparlamentin osallistujille asetetun ikärajan osalta ei ole ollut yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentissa vaadittua lakiperustaa.

Vaikka asiassa arvioitaisiin, että järjestämisvastuu on ollut pääasiallisesti siinä määrin muilla kuin julkista valtaa tai julkista hallintotehtävää hoitavilla toimijoilla siten, ettei epäsuotuisan kohtelun oikeuttaminen vaatisi lakiperustaa, asiassa ei ole tuotu valtuutetun tietoon sellaisia perusoikeusjärjestelmämme kannalta hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita, joiden vuoksi olisi pääteltävissä, että yli 80-vuotiaat on ollut perusteltua sulkea kansalaisparlamenttia koskevan toiminnan ulkopuolelle.

Vaikka tieteellisen tutkimuksen toteuttaminen onkin perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite, käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tutkimuksen tavoitteet olisi objektiivisesti arvioiden voitu saavuttaa tehokkaasti ja aiheuttamatta kohtuuttomuutta kenellekään, vaikka yli 80-vuotiaat olisi otettu mukaan kohderyhmään.

Eduskunnalla on lisäksi yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukaisesti viranomaisena velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Viranomaisen on arvioitava, miten sen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin ja miten yhdenvertaisuus muutoin toteutuu sen toiminnassa, ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Myös yliopistoilla on koulutuksen järjestäjänä vastaava velvollisuus yhdenvertaisuuslain 6 §:n nojalla.

Valtuutettu pitää edellä manituilla perusteilla kansalaisparlamentin ikärajausta hyvin ongelmallisena syrjinnän vastaisen lainsäädännön, viranomaisen edistämisvelvollisuuden sekä kansalaisparlamentin tavoitteiden näkökulmasta.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu edellyttääkin, että mikäli eduskunta kokeilun perusteella ottaa kansalaisparlamentin tyyppisen demokraattisen innovaation käyttöön jatkossa, kokeilussa käytössä ollut yläikäraja tulisi poistaa.

Helsingissä 13.2.2024
Kristina Stenman, yhdenvertaisuusvaltuutettu
Airin Bahmani, nuorempi asiantuntija

27.03.2024