Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto Suomen itsenäisyyden juhlarahastolle henkilön koronastatustiedon hyödyntämisestä tapahtumien järjestämisessä

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiittää Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitraa lausuntopyynnöstä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jonka tehtävänä on yhdenvertaisuuslain (1325/2014) noudattamisen valvonta. 

Valtuutettu on lainvalvontaviranomainen, eikä se voi antaa lausunnoillaan sellaista etukäteistä hyväksyntää, jolla valtuutettu rajoittaisi toimivaltaansa syrjinnänkieltojen noudattamisen valvonnassa. Valtuutetun lausunnoissaan esittämät arviot eivät myöskään sido yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa tai käräjäoikeutta, mikäli syrjintää epäilevä henkilö saattaa asiansa näiden tahojen käsiteltäväksi.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu nostaa seuraavassa kuitenkin esiin seuraavia seikkoja yksityisten palveluiden järjestämisen näkökulmasta, jotka asian jatkovalmistelussa on syytä ottaa huomioon. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on rajannut työsopimussuhteita ja muita työn tekemisen muotoja koskevan tarkastelun lausuntonsa ulkopuolelle. Valtuutettu kuitenkin kiinnittää Sitran huomiota siihen, että yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaisia oikeuttamisperusteita ei sovelleta työelämän tilanteisiin, vaan työelämää koskevat erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet on koottu yhdenvertaisuuslain 12 §:ään. 

Koronastatustodistuksen kohdalla olisi pohjimmiltaan kyse tilanteesta, jossa henkilöitä asetettaisiin yksityisissä palveluissa erilaiseen asemaan riippuen siitä, voivatko he esittää maksukorttijärjestelmän välityksellä todistuksen rokotuksesta, tuoreesta negatiivisesta testituloksesta tai sairastetusta koronataudista. 

Terveydentila on yksi nimenomaisesti perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa mainituista kielletyistä syrjintäperusteista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että rokotuksen, testituloksen tai sairastumisimmuniteetin vaatiminen on henkilön terveydentilaan erottamattomasti liittyvä seikka. Erilainen kohtelu näiden seikkojen perusteella tulee siten arvioitavaksi syrjintänä terveydentilan perusteella. 

Yhdenvertaisuuslain lähtökohtana on, että samanlaisessa tilanteessa olevien henkilöiden erilainen kohtelu on kiellettyä, ellei erilaiselle kohtelulle ole yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaista oikeuttamisperustetta. Yksityisessä tavaroiden ja palveluntarjonnassa erilainen kohtelu voi yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentin mukaisesti olla oikeutettua vaikka kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia.

Sitran viranomaisrooli

Lausuntopyynnön kohteena olevaa koronastatustietoa hyödyntävää asiakastodistusta kehitetään Sitran hankkeessa. Eduskunnan oikeusasiamiehen kesäkuussa 2016 tekemän päätöksen mukaan Sitran oikeudellinen asema rinnastuu hallinnon yleislaeissa tarkoitettuihin itsenäisiin julkisoikeudellisiin laitoksiin. 

Sitraa voidaan siten pitää yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettuna viranomaisena, johon sovelletaan hallinnon yleislakeja. Näin ollen Sitralla on yhdenvertaisuuslain 5 §:n mukainen yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuus ja korostunut vastuu siitä, ettei sen toiminnassa kehitetä välittömästi tai välillisesti syrjiviä menetelmiä. 

Tällöin vastuu järjestelmän mahdollisesta syrjivyydestä on yksittäistapauksessa toimivan yksityisen palveluntarjoajan lisäksi järjestelmän kehittämisestä vastanneella viranomaisella. 

Yhdenvertaisuuslain näkökulmasta sekä Tavastia että Messukeskus ovat yksityisiä palveluntarjoajia. Sitran hankkeen tavoitteena on kuitenkin yleisempi tapahtuma-alan käyttöön tarkoitetun koronastatustodistuksen kehittäminen. Todistuksen käytön hyväksyttävyyttä ei siten voida tarkastella vain esimerkkeinä mainittujen palveluntarjoajien osalta, vaan on kysyttävä, olisiko tämänkaltainen asiakkaiden erottelu hyväksyttävissä yleisesti myös muussa yksityisessä palveluntarjonnassa. Mikäli lausuntopyynnön kohteena olevaa koronastatustodistusta ryhdyttäisiin käyttämään laaja-alaisesti tapahtuma-alalla tai jopa muissa yksityisissä palveluissa, kuten hotelli- ja ravintola-alalla, päivittäistavarakaupoissa ja eri julkisen liikenteen muodoissa, voisi menettely kumuloituessaan rajoittaa merkittävästi yksilön mahdollisuuksia päästä yksityisen palveluiden piiriin. Tämänkaltaiset seikat Sitran tulisi ottaa huomioon osana viranomaisen yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia.

Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista

Tapahtuma-ala on pitkälti menettänyt mahdollisuutensa harjoittaa elinkeinoa koronaepidemian aikana. Koronastatustodistuksella pyritään avaamaan tapahtuma-alan palveluita ja turvaamaan erityisesti elinkeinonharjoittamiseen liittyviä perusoikeuksia. Nämä pyrkimykset on yhteensovitettava toisen keskeisen perusoikeuden, eli yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen kanssa. 

Koronastatustodistuksella on tarkoitus avata tapahtuma-alan yksityisiä palvelui-ta henkilöille, jotka voivat esittää hyväksyttävän todistuksen. Koska tällöin vas-taavasti rajattaisiin muiden henkilöiden mahdollisuuksia näihin palveluihin ja toimintoihin, on arvioitava kyseisen erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita.

Yhdenvertaisuuslain 11 §:n mukaisesti erilaisella kohtelulla on oltava hyväksyttävä tavoite. Sellaiseksi voidaan perustellusti nähdä pyrkimys tapahtumien järjestämiselle terveysturvallisesti yleisvaarallisen ja laajalle levinneen tartuntataudin aikana. Tavoitteen hyväksyttävyyden arvioinnissa korostuu oikeus elinkeinonharjoittamiseen, mutta se sisältää myös elementtejä yksilöiden oikeudesta elämään ja terveyteen.  

Jotta tavoite voisi olla hyväksyttävä, on sen oltava sopusoinnussa toimivaltaisten viranomaisten antamien terveysturvallisuusmääräysten kanssa. Koronastatustodistus ei sellaisenaan voi oikeuttaa poikkeamaan esimerkiksi THL:n tartuntataudin hoitamiseksi antamista suosituksista tai aluehallintoviraston asettamis-ta kokoontumisrajoituksista. 

Lisäksi on punnittava ovatko keinot tavoitteen saavuttamiseksi oikeasuhtaisia. On arvioitava, olisiko tavoitteen saavuttamiseksi olemassa yhdenvertaisuutta vähemmän rajoittavia keinoja, ja myös sitä, ovatko ehdotetut rajoitukset tehokkaita tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta.

Oikeasuhtaisuusarviointiin vaikuttaa olennaisesti se, kuinka luotettavana todisteena rokotestatustodistusta voidaan pitää siitä, että henkilö ei ole koronaviruksen tartuttaja. Valtuutetun käsityksen mukaan tieto tästä on vielä puutteellista. Tartuttavuuden riskiin näyttäisi vaikuttavan myös se, onko henkilö saanut yhden vai kaksi rokoteannosta. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei ole toimivaltaa tai erityisasiantuntemusta ottaa kantaa lääketieteellisiin tai epidemiologisiin erityiskysymyksiin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää riittävää ja täsmällistä tietoa juuri tartuttavuuden riskin osalta keskeisenä oikeasuhtaisuuspunninnan osalta. Tältä osin Sitran on aiheellista konsultoida Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. 

Koronastatustodistus näyttäisi asettavan eriarvoiseen asemaan ainakin henkilöt, jotka eivät ole voineet ikänsä puolesta saada rokotetta tai jotka eivät sitä esimerkiksi terveydellisistä syistä voi ottaa. Rokotuksen ottaminen on myös vapaaehtoista. Vaikka sisäänpääsyn oikeuttavan statuksen voisi todistaa myös enintään 72 tuntia vanhalla negatiivisella testituloksella, on testiin pääsy kallista oireettomalle henkilölle. Mikäli koronastatustodistusta käytettäisiin laajemminkin yksityisissä palveluissa, henkilö voisi joutua käymään 72 tunnin välein koronatestissä.

Ehdotettu koronastatustodistus saisi tietonsa kansallisesta omakanta-järjestelmästä. Tämän järjestelmän ulkopuoliset henkilöt, esimerkiksi turvapaikanhakijat sekä Suomessa vierailevat ulkomaalaiset henkilöt, eivät voisi hyödyntää koronastatustodistusta.

Vaihtoehtoisena tapana todistaa hyväksyttävä status sisäänpääsylle olisi lausuntopyynnön mukaan koronapikatesti, jonka asiakas voisi ostaa tapahtuman sisäänpääsyn yhteydessä 20-40 euron hintaan. On sinänsä tärkeää, että tarjolla on vaihtoehtoisia tapoja todistaa sisäänpääsyyn hyväksyttävä status. Maksun periminen testistä on kuitenkin omiaan aiheuttamaan haasteita yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta. Jos esimerkiksi asiakas, joka ei ole omakantapalvelun piirissä, joutuisi maksamaan 20 euron lipun lisäksi 40 euroa pikatestistä, on hänen sisäänpääsynsä kolme kertaa kalliimpaa kuin niillä, jotka pystyvät todistamaan statuksensa omakannasta haettavalla maksukorttitiedolla. Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että pikatestistä voi aiheutua asiakkaalle kustannuksia, tulisi testit tarjota asiakkaiden käyttöön omakustannushintaan.

Erilaisen kohtelun oikeasuhtaisuusarvioinnissa on lisäksi otettava huomioon muuttuva epidemiatilanne ja rokotekattavuuden aste. Mahdollisen koronastatustodistuksen käytöstä tulisikin luopua heti, kun se on mahdollista.  

 
Yhdenvertaisuusvaltuutettu        Kristina Stenman
 
Ylitarkastaja            Jussi Aaltonen
 

10.06.2021