Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetusta hallituksen esityksestä

Esityksessä ehdotetaan sairausvakuutuslain väliaikaista muuttamista siten, että 65 vuotta täyttäneiden vakuutettujen yleislääkärin vastaanottokäynnit yksityisessä terveydenhuollossa korvattaisiin niin, että vakuutetun maksama omavastuuosuus olisi enintään julkisen perusterveydenhuollon lääkärikäynnistä perittävän asiakasmaksun suuruinen. Korvattaville vastaanottokäynneille vahvistettaisiin enimmäishinnat sekä korvaustaksat. Sairausvakuutuslakia muutettaisiin lisäksi siten, että kokeilussa tarkoitetulla lääkärin vastaanotolla määrätyt tutkimukset olisivat korvattavia. Vakuutetulle korvattaisiin tutkimusten enimmäishintojen määristä 50 prosenttia. 

Hallituksen esityksen tavoitteena on keventää hyvinvointialueiden kuormitusta, purkaa perusterveydenhuollon hoitojonoja sekä parantaa perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta Kela-korvauksia kehittämällä. Tavoitteena on myös kokeilla sellaisia palvelujen käyttöön ja hinnoittelun ohjaamiseen liittyviä elementtejä, jotka lisäisivät Kela-korvausten vaikuttavampaa kohdentumista. 
Ehdotettava laki olisi kokeiluluonteisesti voimassa vuoden 2027 loppuun saakka.

Valtuutettu lausuu hallituksen esityksen johdosta erityisesti siitä näkökulmasta, voidaanko korkeampiin sairaanhoidon korvauksiin oikeuttavaa ehdotusta 65 vuoden ikärajasta pitää hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena yhdenvertaisuuslain syrjinnän kiellon kannalta.

Valtuutettu on lausunut viime aikoina Kela-korvauksiin liittyvien hallituksen esitysten yhteydessä, että panostamalla rahallisesti Kela-korvauksiin, tuetaan ensisijaisesti hyvin toimeentulevan väestönosan sairaanhoitoa ja terveyden edistämistä. Vaikka päätökset terveydenhuollon rahoituksen kohdentamisesta ovatkin viime kädessä poliittisia, on kysymys myös perusoikeuksien toteutumisesta ja ihmisten yhdenvertaisuudesta. Valtuutettu on lisäksi todennut, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmää tulisi kehittää siten, että terveyspalveluita kohdennettaisiin tarpeen mukaisesti niille, jotka niitä eniten tarvitsevat terveysperusteisesti. Rajallisten taloudellisten ja henkilöresurssien maailmassa käytettävissä oleva julkinen raha tulisi suunnata sitä, että väestötasolla saavutetaan paras mahdollinen hyöty terveyden lisääntymisen ja sairauksien vähentämisen kannalta.

Edellä mainituin perustein valtuutettu katsoo, että vaikka ikääntyneellä väestöllä on suurempi terveydenhuollon palveluiden tarve, ei tapa, jolla nyt ikääntyneiden asemaa yritetään parantaa, ole oikeutettavissa yhdenvertaisuuslain mukaisella tavalla. Vaikka tavoitetta ikääntyneiden terveydenhuollon tukemisesta on pidettävä hyväksyttävänä, eivät keinot tavoitteen saavuttamiseksi ole oikeasuhtaisia eivätkä muutokset näytä kohdentuvan tarkoituksenmukaisella tavalla niille, jotka erityisesti hyötyisivät nopeammasta hoitoon pääsystä. Terveydenhuollon resurssien kohdentamisen ei tulisi olla sidottu vain potilaan ikään vaan tarvittaessa iän lisäksi tulisi huomioida myös muita potilaaseen liittyviä ominaisuuksia ja elämäntilanteita tavalla, joka on lääketieteellisesti perusteltua. Mikäli haavoittuvassa asemassa olevan henkilön kohdalla ei kategorisesti arvioida iän lisäksi lainkaan muita tekijöitä, saattaa ehdoton ikäkriteeri joissain tilanteissa muodostua syrjiväksi yhdenvertaisuuslain perusteella.

Terveydenhuollon patoutunutta palvelutarvetta voitaisiin vaihtoehtoisesti korjata myös kohdentamalla resursseja hyvinvointialueille, jotka voivat oman palvelujärjestelmänsä puitteissa esimerkiksi palveluseteleitä käyttämällä ohjata tiettyjä terveydenhuollon asiakkaita yksityisten palvelujen piiriin.

Lue valtuutetun lausunto kokonaisuudessaa (PDF).

26.03.2025