Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulkomaalaislain muuttamisesta (perheenyhdistäminen)
Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa yleisesti, että tavoitetta tiukentaa perheitä koskevaa maahanmuuttopolitiikkaa ei voida pitää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävänä ja välttämättömänä syynä rajoittaa perus- ja ihmisoikeuksia.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa, että lapsen oikeuksien on toteuduttava täysimääräisesti. Nyt tarkasteltavana oleva esitysluonnos heikentää lapsen oikeuksien toteutumista, erityisesti lapsen oikeutta perhe-elämän suojaan.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei kannata vähimmäisikävaatimusta
Ehdotettu 21 vuoden vähimmäisikävaatimus asettaisi alle 21-vuotiaat eri asemaan iän perusteella ja vaikeuttaisi heidän mahdollisuuttansa viettää perhe-elämää. Oikeus perhe-elämän suojaan turvataan perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan iän perusteella. Ikä ja kansalaisuus ovat myös yhdenvertaisuuslaissa mainittuja syrjintäperusteita.
Ehdotettua sääntelyä on perusteltu pakko- ja lumeavioliittojen estämisellä. Tavoite suojata pakkoavioliiton uhreja ja ehkäistä pakkoavioliittoja on sinänsä kannatettava. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kuitenkin katsoo, että 21 vuoden vähimmäisikävaatimuksen asettaminen ei ole oikeasuhtainen toimenpide pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi. Se ei kohdistu nimenomaisesti mahdollisiin pakkoavioliiton uhreihin, vaan ehdottomana edellytyksenä se rajoittaa laaja-alaisesti kaikkien tiettyyn ikäryhmään kuuluvien henkilöiden perheenyhdistämistä (Suomen kansalaisia lukuun ottamatta) riippumatta siitä, onko asiassa viitteitä pakkoavioliitosta vai ei.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei kannata toimeentuloedellytyksen asettamista alaikäiselle perheenkokoajalle
Kaikissa lapsia koskevissa lainsäädäntöelimien toimissa on ensisijaisena harkintaperusteena käytettävä lapsen etua (3 artikla), jonka yhtenä ulottuvuutena on perhe ja läheiset ihmissuhteet (YK:n lapsen oikeuksien komitea, yleiskommentti nro 14 (2013)). Lapsen etu ja lapsen oikeus perheeseensä nauttivat korkeaa suojaa. Toimeentuloedellytyksen asettaminen alaikäisille perheenkokoajille vaikeuttaa merkittävästi perheenyhdistämistä ja lasten mahdollisuutta asua yhdessä perheen kanssa, eikä sen voida katsoa olevan lapsen edun mukainen edellytys.
Esityksessä todetaan, että toimeentuloedellytyksen palauttamisella perheenkokoajien yhdenvertaista asemaa edistettäisiin, kun toimeentuloedellytyksen soveltaminen ei enää olisi sidoksissa ala- tai täysi-ikäisyyteen. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo päinvastoin, että kyse olisi yhdenvertaisuutta heikentävästä muutoksesta. Yhdenvertaisuus ei tarkoita, että kaikkia ihmisiä kaikissa tilanteissa pitää kohdella täysin samalla tavalla. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää päinvastoin, että tietyn haavoittuvassa asemassa olevan ihmisryhmän, kuten alaikäisten, erityispiirteet otetaan huomioon.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei kannata asumisaikavaatimusta, joka rajoittaa kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden oikeutta perhe-elämän suojaan
Tällöin on arvioitava asiaa perusoikeuksien rajoitusedellytysten valossa. Erityistä huomiota voidaan kiinnittää siihen, onko rajoitus painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima ja oikeasuhtainen.
Asumisaikavaatimusta perustellaan muun muassa lumeavioliittojen ehkäisyllä. Kuitenkaan lumeavioliitot eivät vaikuta olevan nimenomaisesti kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden perheenyhdistämiseen liittyvä ilmiö.
Alaikäisyyden määrittämisen muuttaminen EU-tuomioistuimen ratkaisun mukaiseksi on välttämätöntä
Ratkaisussa korostetaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattua yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista (7 artikla) ja lapsen edun ensisijaista huomioimista (24.2 artikla). Yhdenvertaisuusvaltuutettu korostaa myös, että EU- tuomioistuimen tuomio koskee perheenyhdistämisdirektiivin 4 artiklan 1 kohdan c) alakohdan soveltamista. 4 artikla koskee yleisesti direktiivin mukaisia määritelmiä, eikä kyseistä kohtaa ole nimenomaan kytketty pakolaisten perheenyhdistämiseen. Tuomiosta ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että tuomio koskisi vain alaikäisyyden määrittämistä pakolaisen lapsen kohdalla, vaikka kyseisessä tuomiossa on kyse pakolaisen lapsesta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää kuitenkin EU-tuomioistuimen ratkaisussakin esiin nostettujen perusoikeuskirjan artiklojen valossa ongelmallisena ja tarpeettomana alaikäisyyden määrittämisen erottelua turvapaikan, toissijaista tai tilapäistä suojelua saaneiden sekä kiintiöpakolaisina pakolaisaseman saaneiden perheenkokoajien välillä. EU-tuomioistuimen ratkaisu ei ohjaa erottelemaan alaikäisyyden määrittämistä kansainvälisten suojeluasemien välillä. Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole perusteltu riittävästi sitä, miksi alaikäisyyden määrittämisen tulee erota esimerkiksi turvapaikan tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden välillä. Tosiallisesti on kyse täysin identtisestä käytännön tilanteesta lapsen täysikäisyyden määrittämisen osalta, pakolaisen ja toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen henkilön kohdalla. Tämä erottelu olisi tullut arvioida myös perustuslain 6.2 §:n ja oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta.
Lopuksi
Lausunnossa on edellä tarkasteltu kunkin esitetyn muutoksen osalta niihin liitettyjä perusteita. Pakkoavioliittojen, lumeavioliittojen ja ”lapsen käyttämisen maahantulon välineenä” osalta on todettu, että valitut keinot eivät ole oikeasuhtaisia keinoja puuttua kyseisiin ongelmiin. Perhe-elämän rajoittaminen ei ole tehokas ja oikeasuhtainen tapa suojella mahdollisilta pakkoavioliitoilta tai ”lapsen käyttämiseltä maahantulon välineenä”. Toisaalta esimerkiksi lumeavioliittojen ehkäiseminen kansainväliseen suojeluun kohdistetun asumisaikavaatimuksen avulla ei vaikuta perustellulta huomioiden, että kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämisissä ei ole oikeuskäytännön perusteella erityisesti havaittu lumeavioliittoja.
Näiden perusteiden lisäksi vähimmäisikävaatimusta ja asumisaikavaatimusta perustellaan myös kotoutumisen edistämisellä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu korostaa, että tutkimustulokset laajalti osoittavat perheenyhdistämisen tukevan menestyksekästä kotoutumista. Perheenyhdistämisen estämisellä sitä vastoin on tutkimuksissa arvioitu olevan kielteisiä kotoutumisvaikutuksia.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkökulmasta esitysluonnoksessa ei ole riittävällä tavalla osoitettu perheenyhdistämistä koskevia tiukennuksia välttämättömiksi suhteessa siihen, kuinka olennaisesti ehdotettavalla sääntelyllä puututtaisiin perus- ja ihmisoikeuksiin.
Lue lausunto kokonaisuudessaan: Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulkomaalaislain muuttamisesta (perheenyhdistäminen) (PDF)
23.10.2024