Yhdenvertaisuuden toteutuminen ja vammaisten henkilöiden oikeudet on huomioitava työllisyyspalveluissa
Monet vammaiset henkilöt kohtaavat työelämässä syrjintää, joka tavanomaisesti ilmenee jo työhönotossa. Esimerkiksi vuonna 2016 julkaistussa yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä 67 prosenttia vammaisista työnhakijoista ilmoitti kokeneensa syrjintää työnhaussa. Luku on huomattavan korkea, kun otetaan huomioon, että kaikilla palkansaajilla vastaava osuus oli 5 prosenttia. Merkittävä osa työkykyisistä vammaisista henkilöistä jää siis työvoiman ulkopuolelle. Tällä on kielteisiä vaikutuksia heidän yhteiskunnalliseen asemaansa ja yleiseen hyvinvointiinsa.
Edellä mainitun selvityksen mukaan ainoastaan noin joka viides vammainen henkilö on palkkatyössä. Alhaista työllisyyslukua selittää suurelta osin heidän kohtaamansa esteet työelämään pääsyssä, kuten erilaiset asenteet ja ennakko-odotukset. Tämä korostaa julkisen vallan roolia vammaisten henkilöiden työllisyyden tukemisessa. Työllisyyspalveluiden saatavuus on myös perus- ja ihmisoikeuksia koskeva kysymys, sillä työllisyyspalveluilla toteutetaan julkiselle vallalle perustuslaissa osoitettua velvollisuutta pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Myös YK:n vammaisyleissopimus edellyttää, että julkinen valta edistää vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä sekä avustaa heitä työn saamisessa. Työllisyyspalveluiden merkitys työelämään pääsyn portinvartijana onkin erityisen korostunut syrjinnän vaarassa olevien ihmisryhmien kohdalla.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun saamien yhteydenottojen perusteella vammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus työllisyyspalveluihin ei aina kuitenkaan toteudu. TE-palveluissa vammaiset työnhakijat ovat voineet esimerkiksi kohdata joustamattomuutta asioinnin järjestämisessä asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioivalla tavalla, mikä voi johtaa viivästyksiin tai siihen, että henkilö ei saa tarvitsemiaan palveluita, joihin hän olisi oikeutettu. Valtuutettu on myös edistänyt sovintoa tapauksessa, jossa vammaista henkilöä syrjittiin jättämällä hänet valitsematta työvoimakoulutukseen ilman, että TE-palvelut olisi selvittänyt hänen mahdollisuuttaan osallistua koulutukseen kohtuullisten mukautusten avulla. Palveluiden järjestämisessä tulisikin huomioida paremmin asiakkaiden yksilölliset tarpeet sen sijaan, että niitä tarjotaan kaikille samanlaisina.
Yhdenvertaisuuslaki ja vammaisyleissopimus velvoittavat viranomaisia toimimaan yhdenvertaisella ja syrjimättömällä tavalla. Viranomaisten on myös kaikessa toiminnassaan edistettävä yhdenvertaisuutta sekä turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Työllisyyspalveluiden järjestämisestä vastaavien TE-palveluiden on siten aktiivisin toimenpitein huolehdittava siitä, että vammaisten henkilöiden tosiasiallinen yhdenvertaisuus työllisyyspalveluihin toteutuu. Lisäksi yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutuminen on varmistettava myös silloin, kun työllisyyspalveluiden tuottamiseen osallistuu muita yhteistyötahoja, kuten työnantajia.
Viranomaisena TE-palveluilla on viimekätinen vastuu siitä, että vammainen henkilö ei tule syrjityksi viranomaispalveluissa esimerkiksi työnantajan esittämän syrjivän ohjeen tai käskyn vuoksi.
Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta voidaan edistää esimerkiksi asianmukaisella yhdenvertaisuussuunnittelulla, jossa viranomainen arvioi toimintaympäristöään ja organisaationsa toimintaa yhdenvertaisuusnäkökulmasta kiinnittäen huomiota eri väestöryhmiin. Työllisyyspalveluissa vammaisten asiakkaiden huomioiminen voi tarkoittaa esimerkiksi monikanavaisen ja joustavan asioinnin suunnittelemista tavalla, joka huomioi erilaiset kommunikointikeinot. Samoin tärkeää on lisätä henkilöstön tietoisuutta yhdenvertaisuuslaista sekä kohtuullisten mukautusten toteuttamisesta.
Kohtuullisten mukautusten osalta on myös tärkeää huomata, että viranomaisten kohdalla kohtuulliset mukautukset voivat koskea asioinnin lisäksi palvelun sisältöä tai järjestämistapaa, mikä vuonna 2023 voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain muutoksen myötä nimenomaisesti kirjattiin lakiin. Olennaista on kuitenkin se, että palvelut voidaan järjestää työllisyyspalveluita koskevan lainsäädännön sallimissa puitteissa mahdollisimman joustavasti, sillä vammaisten henkilöiden yksilölliset tilanteet voivat vaihdella suurestikin.
Kun TE-palveluiden uudistuksen myötä palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnille ja työllisyysalueille 1.1.2025 alkaen, on ennakoivasti kiinnitettävä huomiota yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Tämä edellyttää kattavaa yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia eri syrjintäperusteiden osalta viranomaistoiminnan järjestämisessä. Lisäksi on varmistettava, että uudistuksessa kunnille luotava kannuste pyrkiä edistämään työllisyyttä mahdollisimman tehokkaasti ei vaaranna vaikeammin työllistyvien asiakasryhmien yhdenvertaista oikeutta palveluihin, vaan myös heille turvataan oikeus saada palveluja muiden kanssa yhdenvertaisella ja heidän tarvettaan vastaavalla tavalla. Työllisyyspalveluiden vastuu asiakkaiden yhdenvertaisuuden toteuttamisesta korostuu erityisesti sen vuoksi, että palveluita järjestäessä käytetään runsaasti harkintavaltaa.
