Turvapaikanhakijoiden oikeuksien heikennykset ilman siirtymäsäännöksiä ovat kohtuuttomia yksilöille

Turvapaikanhakijoiden ja laajemmin ulkomaalaisten oikeuksia on heikennetty monin tavoin rajusti.  Ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen sijasta uudistuksia on toteutettu sirpaleisesti ilman kokonaiskuvaa siitä, miten päällekkäiset ja perättäiset lakimuutokset vaikuttavat ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Valtuutettu on juuri julkaisemassaan vuosikertomuksessa esittänyt alustavia arvioita esimerkiksi kansainvälistä suojelua saaneisiin ihmisiin kohdistuvista vaikutuksista. Samanaikaisesti kansainvälisen suojelun oleskelulupien kestoa on lyhennetty, ja toisaalta pysyvän luvan ja kansalaisuuden saamisen ehtoja, kuten asumisaikavaatimusta, on tiukennettu. Tämä on omiaan lisäämään oleskeluluvalla Suomessa asuvien ihmisten epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan.

Lainsäädäntöä uudistetaan ilman kunnollisia siirtymäsäännöksiä

Samaan aikaan sääntelyyn ei useissa tapauksissa ole kirjattu kunnollisia siirtymäsäännöksiä. Siirtymäsäännös tarkoittaa lakimuutokseen sisällytettyä sääntöä, joka kertoo, miten vanhaa ja uutta lakia sovelletaan, kun laki muuttuu. Siirtymäsäännökset turvaavat lainsäädäntömuutosten sujuvuuden. Esimerkiksi voidaan säätää, että uutta lainsäädäntöä sovelletaan vasta niihin hakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille uuden sääntelyn aikaan. Ilman kunnollisia siirtymäsäännöksiä lainsoveltamisen kohteena oleville ihmisille ei anneta aikaa sopeutua uuteen lainsäädäntöön ja ennakoida sen vaikutuksia omaan asiaan.

Esimerkiksi turvapaikanhakijan kohdalla siirtymäsäännösten puuttuminen tarkoittaa sitä, että jos henkilö on hakenut turvapaikkaa vanhan lainsäädännön aikaan, mutta jos päätös tehdään uuden lainsäädännön aikaan, sovelletaan uutta lakia. Tämä tarkoittaa muun muassa oleskelulupien lyhyempiä pituuksia.
Siirtymäsäännöksen puute aiheuttaa esimerkiksi myös sen, että aiemmin haettu työoleskelulupahakemus, jonka käsittely on viipynyt, jätetään tutkimatta, mikäli henkilöllä on ollut tai on turvapaikkahakemus vireillä.

Siirtymäsäännösten puute ja käsittelyaikojen venyminen voivat johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen

Erityisen ongelmallista on se, että samanaikaisesti turvapaikkahakemusten käsittelyajat Maahanmuuttovirastossa ovat vakavasti venyneet. Pääsääntöisesti turvapaikkahakemukset tulee käsitellä kuudessa kuukaudessa ja aivan enimmillään käsittely saa kestää 21 kuukautta. Jos asian käsittely viivästyy Maahanmuuttovirastosta johtuvasta syystä ja päätös tehdään uuden lainsäädännön astuttua voimaan, saatetaan hakijalle myöntää jopa vuosia lyhyempi oleskelulupa. Tilanne on kohtuuton niille henkilöille, jotka ovat saaneet Maahanmuuttoviraston viivästysten takia lyhyemmän luvan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on vuosikertomuksessaan nostanut esille esimerkiksi venäläisten turvapaikanhakijoiden viivästyneet käsittelyajat. Jopa yli 40 % syksyllä 2024 vireillä olleista venäläisten turvapaikanhakijoiden tekemistä päätöksistä oli ollut vireillä vähintään kaksi vuotta, mikä on yli ulkomaalaislaissa säädetyn enimmäismääräajan. Riittävät päätöksentekoresurssit turvapaikka-asioiden käsittelylle ja maatietoa koskevien muutosten ajallisesti asianmukaiselle käsittelylle on turvattava, jotta turvapaikkahakemukset voidaan ratkaista ulkomaalaislain määrittämissä aikarajoissa ja yhdenvertaisesti. Tilanteissa, joissa ulkomaalaislain asettamia aikarajoja ei ole noudatettu ja tietyn ryhmän kohdalla päätöksenteko viivästyy, saattaa kyse olla myös yhdenvertaisuuslain vastaisesta toiminnasta.

Nykyisen hallitusohjelman mukaisesti tehtyjä ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia merkittävästi heikentäviä muutoksia tarkastellaan toivottavasti Suomessa perus- ja ihmisoikeuslähtökohdista tulevina vuosina ja tehdään niihin korjauksia. Tärkeää on kuitenkin myös se, että nykyisen hallitusohjelman mukaisiin vielä tehtäviin ulkomaalaisia koskeviin lakimuutoksiin sisällytetään siirtymäsäännökset, joilla turvataan, ettei lainsäädäntö muutu yksilön kannalta kohtuuttomalla ja ennakoimattomalla tavalla kesken hänen hakemuksensa käsittelyn. Maahanmuuttoviraston mietittäväksi toivottavasti nousee se, miten virasto voi mahdollisimman tehokkaasti perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnankin nojalla turvata sitä, ettei yksilölle aiheudu kohtuuttomia seurauksia tilanteista, joissa asian käsittely on viivästynyt yli lain sallimien rajojen.