Hyppää sisältöön

Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain ja korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annetun lain muuttamisesta (perusterveydenhuollon hoitotakuu)

Yhdenvertaisuusvaltuutettu lausuu perusterveydenhuollon hoitotakuun pidentämistä koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta siltä osin kuin hoitotakuun pidennys koskisi 23 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Lasten ja alle 23-vuotiaiden nuorten osalta säilytettäisiin kiireettömän perusterveydenhuollon nykyinen hoitotakuusääntely, jota esityksessä perustellaan lasten ja nuorten positiivisella erityiskohtelulla.

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Julkisen vallan on perustuslain 22 §:n mukaan turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Yhdenvertaisuuslaki täsmentää ja konkretisoi perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyä. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n perusteella ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Muuna henkilöön liittyvä syynä voidaan pitää henkilön sosioekonomista asemaa, joka muodostuu esimerkiksi henkilön tuloista, varallisuudesta ja asemasta työmarkkinoilla.

Esitysluonnoksessa todetaan, että 23 vuotta täyttäneiden hoitoon pääsyn enimmäisajan pidentyminen voisi heikentää 23 vuotta täyttäneiden henkilöiden mahdollisuuksia riittävien palveluiden saamiseen. Terveydenhuoltojärjestelmän rakenteellisen eriarvoisuuden vuoksi erityisesti julkista terveydenhuoltoa käyttävät henkilöt ovat usein haavoittuvassa asemassa olevia, kuten vanhuksia, työttömiä, lapsia ja vammaisia henkilöitä. Saman aikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa lausuntokierroksella on useita muita hallituksen esityksiä, joissa julkiseen terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaetuuksiin kohdistetaan säästötoimenpiteitä, jotka kohdistuvat pääsääntöisesti samaan henkilöjoukkoon, joka tekee näiden esitysten kokonaisvaikutusten arvioinnista haastavaa. Voidaan kuitenkin todeta, että useat samaan henkilöjoukkoon kohdistuvat leikkausesitykset lisäävät riskiä sille, että leikkausten vaikutukset kumuloituvat ja leikkaukset muodostuvat kokonaisuudessaan herkästi kohtuuttomiksi. On hyvä, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee syksyllä valmistuvaa arviointia vuoden 2025 budjettilakiesitysten yhteisvaikutuksista, mutta tämän arvioinnin tulisi olla tehty jo valmistelun tässä vaiheessa.

Esitysluonnoksessa on tuotu esiin sinänsä hyväksyttäviä perusteluita nuorten positiiviselle erityiskohtelulle. Alle 18-vuotiaat - siis lapset - ovat ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa ja positiivisten erityistoimien kohdentaminen alaikäisiin on perusteltua. 23 vuoden ikäraja saattaa muodostua ongelmalliseksi korkeakouluopiskelijoiden kohdalla asettaen alle 23-vuotiaat ja 23 vuotta täyttäneet opiskelijat eriarvoiseen asemaan iän perusteella. Opiskelijat ovat lähtökohtaisesti samanlaisessa elämäntilanteessa ja opiskeluterveydenhuollon piirissä, jolloin pelkkä 23 vuoden iän täyttämättömyys ei tavoita kaikkia tilanteita, jotka saattaisivat edellyttää nopeampaa hoitoon pääsyä. Eri ikäisten opiskelijoiden erilaiset hoitoon pääsyn enimmäisajat saattavat johtaa opiskeluterveydenhuollon resurssien ohjaamiseen alle 23-vuotiaiden hoitoon pääsyn mahdollistamiseksi tavoilla, jotka eivät opiskeluterveydenhuollon järjestämisen ja opiskelijoiden terveyden edistämisen kokonaisuuden kannalta aina ole tarkoituksenmukaista. Myös muissa henkilöryhmissä kuin opiskelijoissa, terveydenhuollon palveluiden kohdentaminen henkilöille, jotka niitä erityisesti tarvitsevat ja jotka niistä erityisesti hyötyisivät, on oleellinen lähtökohta palveluiden järjestämiselle. Valtuutettu katsoo, että terveydenhuollon resurssien kohdentaminen ja positiivisen erityiskohtelun ei tulisi olla sidottu vain potilaan ikään vaan tarvittaessa iän lisäksi tulisi huomioida myös muita potilaaseen liittyviä ominaisuuksia ja elämäntilanteita tavalla, joka on lääketieteellisesti perusteltua. Mikäli haavoittuvassa asemassa olevan henkilön kohdalla ei kategorisesti arvioida iän lisäksi lainkaan muita tekijöitä, saattaa ehdoton ikäkriteeri joissain tilanteissa muodostua välillisesti syrjiväksi yhdenvertaisuuslain perusteella.

 

Helsingissä 9.8.2024

Kristina Stenman, yhdenvertaisuusvaltuutettu

Marko Leimio, erityisasiantuntija

13.08.2024