Lausunto hallituksen esityksen luonnoksesta väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta (poikkeuslaki)
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on lausunut sisäministeriölle koskien väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain (poikkeuslaki) jatkamista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo lausunnossaan esitettävin perustein, että turvapaikanhakua rajoittavan poikkeuslain voimassaoloa ei tule jatkaa.
Poikkeuslain nojalla hallitus voi päättää välineellistetyn maahantulon torjumiseksi rajoittaa turvapaikkahakemusten vastaanottamista osalla valtakunnanrajaa tai sen välittömässä läheisyydessä. Jos hallitus tekee edellä kuvatun päätöksen, turvapaikanhakijoiden maahanpääsy estetään ja välineellistämisen kohteena olevia turvapaikanhakijoita voidaan poistaa maasta ilman heidän turvapaikkahakemustensa vastaanottamista. Jos laki otettaisiin käyttöön, voisi Suomesta siis rajoituspäätösten voimassa ollessa pakottaa pois henkilöitä epävarmoihin ja vaarallisiin tilanteisiin ilman, että heidän turvapaikkahakemuksiaan otetaan vastaan. Vastaavia tilanteita on ollut EU:n rajoilla esimerkiksi Latviassa, Liettuassa ja Puolassa sekä Välimeren maissa. Puolassa ihmisoikeustoimijat ovat dokumentoineet kymmeniä kuolemantapauksia, kun niin sanotut pushback-menettelyt ovat olleet käytössä.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo poikkeuslain olevan kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden, erityisesti ehdottoman palautuskiellon ja syrjinnän kiellon, oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien ja joukkokarkotuksen kiellon, vastainen. Myös poikkeuslain eduskuntakäsittelyssä kuullut asiantuntijat totesivat yksimielisesti lainsäädännön olevan perus- ja ihmisoikeuksien vastainen. Kansallisella poikkeuslailla ei voida oikeuttaa kansainvälisestä oikeudesta tai EU-oikeudesta poikkeamista. Kansainvälisten velvoitteiden kunnioittaminen on lähtökohta, josta edes poikkeusoloissa ei ole katsottu voitavan poiketa: myös valmiuslaissa, joka sääntelee toimintaa poikkeusoloissa, todetaan että kyseistä lakia sovellettaessa on noudatettava Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita ja kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettuja sääntöjä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei kannata perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa ristiriidassa olevan poikkeuslain jatkamista.
Sen jälkeen, kun poikkeuslaki kesällä 2024 säädettiin, on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) toistamiseen vahvistanut tammikuussa 2025 tehdyssä ratkaisussa, että ehdotonta palautuskieltoa oli loukattu, kun hakija oli palautettu niin sanotussa pushback-tilanteessa Turkkiin ilman hänen turvapaikkahakemuksensa vastaanottamista (A.R.E. v. Kreikka). Tuomiossa viitataan aikaisempaan oikeuskäytäntöön 3 artiklan soveltamisen osalta, muun muassa tuomioon M.K. and others v. Poland.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on arvioinut syksyllä 2024 vierailtuaan Suomessa, että Suomi loukkaa useita kansainvälisiä velvoitteitaan, jos poikkeuslakia sovelletaan (CommHR(2024)40). Poikkeuslain ristiriidat kansainvälisten velvoitteiden kanssa ovat entistäkin selvemmät.
EU-tuomioistuin on puolestaan antanut kesällä 2024 ratkaisun Unkaria koskevassa rikkomusmenettelyssä, joka koski turvapaikkamenettelyyn pääsyn ja palautuskiellon loukkauksia (C-123/22). Tuomioistuin tuomitsi Unkarin maksamaan 200 miljoonaa euroa hyvitystä ja asetti sen lisäksi miljoonan euron päiväkohtaisen uhkasakon, kunnes tuomioistuimen vuoden 2020 tuomion noudattamisen edellyttämät toimenpiteet toteutetaan. Ratkaisu osoittaa, että tuomioistuin ottaa hyvin vakavasti EU:n turvapaikkalainsäädännön ohittamisen ja voi asettaa huomattavia sanktioita EU-oikeutta loukkaaville valtioille.
Samalla kun poikkeuslain ristiriidat kansainvälisten ja EU-velvoitteiden kanssa ovat entisestään korostuneet, on toisaalta poikkeuslain valmistelun ja voimassa olon aikana Suomen itärajan kautta mediatietojen valossa tullut vain hyvin vähän turvapaikanhakijoita. Alun perin ja tässä esityksessä todetusti poikkeuslain on katsottu olevan ainoa tehokas keino välineellistetyn maahantulon tilanteessa, minkä vuoksi se on säädetty kiireellisenä ja perus- ja ihmisoikeuksien vastaiseksi. Valtuutettu kiinnittää huomiota siihen, ettei esitysluonnoksessa tuoda esiin viimeisen vuoden aikana itärajan ylittäneiden turvapaikanhakijoiden erittäin vähäistä määrää tai sitä, että välineellistettyä maahantuloa ei ole tuona aikana tapahtunut. Esitysluonnoksessa on väitetty lailla olleen ennalta estävä vaikutus ilman, että olisi esitetty minkäänlaisia perusteluita, mihin arvio siitä, että poikkeuslain säätämisellä olisi ollut nimenomaisia vaikutuksia itärajan tilanteeseen perustuu. Esitysluonnoksessa korostuu sen sijaan ylipäätään arvioiden epävarmuus, ja luonnoksessa todetusti esimerkiksi ”[v]armaa tietoa Suomen lähialueilla oleskelevien maahanpyrkijöiden määrästä ei ole helppoa tai ylipäätään mahdollista kattavasti saada”. Viitaten edellä mainittuihin seikkoihin, ei alkuperäisen lain kiireellistä säätämisjärjestystä voida pitää perusteltuna ratkaisuna, ja sitä tulisikin arvioida tässä esitysluonnoksessa uudelleen. Valtuutettu katsoo, että poikkeuslain välttämättömyydelle, sen voimassa olon pidennykselle taikka sen säätämiselle kiireellisenä, ei ole osoitettu olevan tosiasiallisia perusteita.
Ulkomaalaislakiin ja vastaanottolakiin sisältyy säännöksiä ja rakenteita, joilla voidaan vastata myös tilanteisiin, jolloin Suomeen tulee suurempi määrä turvapaikanhakijoita. Nämä vaihtoehdot ovat sellaisia, joiden voidaan katsoa olevan paremmin sopusoinnussa perustuslain, Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden, ja EU-oikeuden kanssa sekä muutoin turvaavan edes minimitasolla maahan tulevien henkilöiden oikeuksia. Luonnoksessa hallituksen esitykseksi ei esimerkiksi edelleenkään perustella, miksi syksystä 2022 lähtien suljettuna olleen itärajan ja kansainvälisen suojelun keskittämisen sijasta ei olla hyödynnetty vastaanottolain 12 §:n mukaista mahdollisuutta perustaa järjestelykeskus tai -keskuksia
Luonnoksessa hallituksen esitykseksi itärajalta turvapaikkaa hakeneiden määrää kuvataan myös varsin mittavaksi ryhmäksi, joka voisi olla niin suuri, ettei suomalaisten viranomaisten kapasiteetti ole riittävä hakemusten vastaanottamiseen, tulijoiden vastaanottopalvelujen antamiseen, ja hakemusten käsittelyyn. Vuoden 2015 aikana Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan Suomeen tuli kevään 2022 aikana muutamassa viikossa kymmeniä tuhansia Ukrainasta pakenevia. Yli 60 000 Ukrainasta paenneen henkilön tilapäisen suojelun hakemus on käsitelty, ja he ovat saaneet ja saavat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita. Tässä valossa koko itärajan sulkeminen näyttäytyy varsin ylimitoitetulta toimenpiteeltä, jos sitä perustellaan hakemusten määrällä (noin 1300), etenkin kun edellä kuvattuja, perusoikeuksia vähemmän loukkaavia keinoja ei ole hyödynnetty.
10.03.2025