Lausunto hallituksen esitykseen rikoslain 11 luvun muuttamiseksi (vakavien kansainvälisten rikosten kieltämisen kriminalisointi)

Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan, että rikoslain 11 lukuun lisättäisiin vakavan kansainvälisen rikoksen kieltämistä koskeva rangaistussäännös. Tällaiseen rikokseen syyllistyisi se, joka julkisesti kiel­tää, puolustelee tai vakavasti vähättelee kansainvälisen tuomioistuimen lainvoi­maisella ratkaisulla toteamaa joukkotuhontaa, ihmisyyttä vastaan kohdistuvaa ri­kosta, hyökkäysrikosta tai sotarikosta kiihottamista kansanryhmää vastaan koske­vassa säännöksessä tarkoitetulla rasistisella perusteella tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan sekä häiritsemään yleistä järjestystä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Valtuutettu kannattaa osittain esitystä.

Erityiskriminalisointi tarkentaisi voimassa olevaa viharikoksia koskevaa rikosoikeu­dellista sääntelyä ja vahvistaisi lähtökohtaisesti eri vähemmistöön kuuluvien henki­löiden ja vähemmistöryhmien, erityisesti juutalaisvähemmistöön kuuluvien henki­löiden oikeuksia ja oikeussuojaa, säätämällä tietyt vakavan rasismin ja muukalaisvi­han muodot rangaistaviksi. Rangaistavaksi esitetyt teot, eli vakava loukkaava viha­ puhe, ei myöskään kansainvälisen oikeuskäytännön, esimerkiksi Euroopan ihmisoi­keustuomioistuimen ratkaisukäytännön, perusteella nauti sananvapauden suojaa vaan on päinvastoin oikeuskäytännön nojalla katsottava oikeuksien väärinkäytöksi (EIS 17 artikla).
Hallituksen esitykseen sisältyy kuitenkin kaksi kohtaa, joihin valtuutettu suhtautuu kriittisesti.

Ensimmäinen huomio koskee uuden kriminalisoinnin rangaistusasteik­koa ja sen rangaistusmaksimia, joksi ehdotetaan yksi vuosi vankeutta. EU:n neuvos­ton puitepäätöksessä 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, jota nyt ehdotetulla esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön, todetaan että joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten ja sotarikosten julkisesta puolustelusta, kieltämisestä tai vakavasta vähättelemisestä on määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Seuraamusten enimmäispituuden on oltava vähintään yhdestä kolmeen vuotta vankeutta. Esityksessä ei perustella, miksi rangaistusmaksimin osalta on päädytty puitepäätöksessä määrättyyn minimitasoon.

Esitys ei myöskään sisällä perusteluja miksi rangaistusmaksimin osalta on päädytty esittämään lievempää rangaistusasteikkoa kuin voimassa olevassa kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevassa rikoslain 11 luvun 10 §:ssä, jonka nojalla oikeus- käytännössä tähän asti on annettu tuomioita joukkotuhonnan kieltämisestä, vähättelystä tai puolustelemisesta. Perusteluja miksi näitä tekoja tulevaisuudessa tulisi tuomita lievemmän rangaistusasteikon perusteella ei esityksessä tuoda esille.

Syy, miksi lakiehdotukseen on ryhdytty, on Euroopan komission Suomea vastaan käynnistämä rikkomusmenettely edellä mainitun puitepäätöksen puutteellisesta täytäntöönpanosta. Komissio katsoo, että puitepäätöksessä tarkoitettu joukkotuhonnan ja muiden ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten vähättely on Suomessa puutteellisesti kriminalisoitu. Valtuutetun näkemyksen mukaan, ehdottamalla näistä teoista aikaisempaa lievempää rangaistusasteikkoa vähätellään näiden tekojen moitittavuutta ja osoitetaan ymmärtämättömyyttä vähemmistöjä suojelevasta oikeussääntelystä ja kunnioituksen puutetta, erityisesti juutalaisvainojen uhreja ja heidän kokemansa kärsimystä kohtaan. Euroopan komission Suomea vastaan aloittaman rikkomusmenettelyn tarkoitus ei liene ollut lieventää vainojen kohteeksi joutuneiden henkilöiden ihmisarvoa loukkaavien tekojen kriminalisointia.

Rikossäännöksen rajaaminen yleistä järjestystä häiritseviin tekoihin ei ole tarkoituksenmukaista

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toinen kriittinen huomio liittyy ehdotukseen siitä, että uusi rikossäännös rajattaisiin ainoastaan tekoihin, jotka suoritetaan tavalla, joka on omiaan häiritsemään yleistä järjestystä. Näiden tekojen rangaistavuuden edellytyksenä ei toistaiseksi ole ollut edellytys siitä, että teot ovat omiaan häiritsemään yleistä järjestystä. Tämä ei valtuutetun näkemykseen ole perusteltua tulevaisuudessakaan. Esityksessä ei tuoda esille hyväksyttäviä perusteita, miksi kriminalisointi tältä osin olisi tarkoituksenmukaista tehdä kapeammaksi kuin nykyisellään. Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevassa pykälässä (RL 11:10), jonka perustella teot toistaiseksi on arvioitu, tällaista edellytystä ei löydy.

Joukkotuhonnan ja muiden ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten vähättelyn kriminalisoinnin keskeinen ratio ei ole yleisen järjestyksen ylläpitäminen. Näiden tekojen kriminalisoinnin tärkein funktio on suojella vainojen kohteeksi joutuneiden ihmisten ja eri vähemmistöön kuuluvien henkilöiden ihmisarvoa ja estää yhteiskunnallinen kehitys, jossa rasismiin ja muukalaisvihaan ei puututa tehokkaasti ja varoittavasti. Siirtyminen kapeampaan sääntelyyn, jossa tuomioistuin, käsitellessään rikosoikeudenkäynnissä joukkotuhonnan tai muiden ihmisyyttä vastaan kohdistu- vien rikosten vähättelyä, aina joutuisi arvioimaan onko teko myös ollut omiaan häiritsemään yleistä järjestystä ei ole perusteltua. Kynnys puuttua loukkaavaan vihapuheeseen nostettaisiin silloin turhan korkeaksi. Jatkossakin, rangaistavan teon edellytykseksi tulisi olisi riittävää, että teko olisi omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan.

Valtuutettu toteaa lopuksi, että hallituksen esityksessä esille tuotu näkemys siitä, että sananvapauden turvaaminen puoltaa nyt ehdotettavan säännöksen säätämistä mahdollisimman rajoitettuna ei ole perusteltu. Näkemys on pikemminkin katsottava edustavan ajatusta siitä, että loukkaavaan vihapuheeseen ei tule puuttua tehokkaasti ja varoittavasti. Rangaistussäännöksen rajaaminen ehdotetulla tavalla ei ole perusteltua siitäkään syystä, että kuten edellä on todettu, nyt rangaistavaksi ehdotettu loukkaava vihapuhe ei kansainvälisen oikeuskäytännön perusteella nauti sananvapauden suojaa.

Helsingissä 9.10.2024

Kristina Stenman, yhdenvertaisuusvaltuutettu
Robin Harms, johtava asiantuntija, yksikönpäällikkö    

09.10.2024