Kirjastojen alaikärajat: ryhmää ei voi rangaista
Yle uutisoi taannoin, että Kouvolan kirjasto harkitsee kirjastoonsa ikärajaa. Syyn tähän sanotaan olevan nuorison ilkivalta ja häiritsevä käyttäytyminen. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tietoon tulee säännöllisin väliajoin samankaltaisia tapauksia. Nuorisoa halutaan ryhmänä sulkea ulos tietystä tilasta sen takia, että jotkut ikäluokan edustajat ovat ”riehuneet” tiloissa.
On selvää, että epäasialliseen käyttäytymiseen saa ja pitää puuttua. Kirjastolain nojalla kunta voi asettaa kirjaston käyttäjän määräaikaiseen kirjastokohtaiseen kirjaston käyttökieltoon, jos asiakas toistuvasti aiheuttaa häiriötä kirjaston toiminnalle tai vahingoittaa kirjaston omaisuutta. Käyttökielto voi kuitenkin olla enintään kuukauden pituinen ja olennaista on, että se koskee aina yksittäistä asiakasta.
Nuorille annettu kirjaston käyttökielto tietyn kellonajan jälkeen olisi jonkinlainen ryhmärangaistus, joka ei ole hyväksyttävissä. Jokainen ihminen vastaa vain ja ainoastaan omasta käytöksestään, eikä ole viranomaisen tehtävä jaotella kirjastonkäyttäjiä kiellettyjen syrjintäperusteiden, kuten iän, alkuperän, terveydentilan tai vammaisuuden perusteella.
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle sivistykselliset oikeudet eli tässä tapauksessa oikeus käyttää kirjaston palveluja. Kirjastoon pääsyn ikärajalla puututtaisiin alaikäisten perusoikeuteen sivistää itseään verovaroin järjestetyssä toiminnassa.
Kirjastot ovat myös viranomaisia ja niillä on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kulttuuri- ja taide-elämään edistetään.
Yhdenvertaisuuslaki kieltää ikäsyrjinnän. Jotta ikärajan käyttäminen viranomaistoiminnassa ei olisi syrjintää, on kiellolle löydyttävä lainsäädännöllistä perustaa. Ja tämäkään ei yksinään riitä: kiellolla on oltava hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi eivät saa olla ylimitoitettuja. On siis valittava keino, joka rajoittaa mahdollisimman vähän yhdenvertaista kohtelua.
Rauhallinen kirjastoympäristö on toki hyväksyttävä tavoite, mutta voitaisiinko siihen päästä vähemmän kirjastokäyttäjien yhdenvertaisuutta rajoittavin keinoin kuin sulkemalla ulos alaikäiset palveluista iltaisin?
Ilman henkilökuntaa toimivien itsepalvelukirjastojen ylläpito voi olla kunnalle edullista ja houkuttelevaa. Taloudelliset syyt eivät kuitenkaan ole kestävä perustelu sille, että viranomaistoiminnassa voitaisiin tinkiä yhdenvertaisuudesta ja lasten oikeuksista.
