Kansainväliset velvoitteet sitovat Suomea turvapaikanhakijoita koskevissa päätöksissä
Tämä teksti on julkaistu alun perin mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 16.11.2023.
Kaakkois-Suomen raja-asemien turvapaikanhakijoita koskevassa pääkirjoituksessa (HS 13.11.) todettiin: ”Vielä kyse ei ole kriisistä, mutta henkisesti on syytä alkaa varautua myös kriisiin ja jopa rajan sulkemiseen.”.
On tarpeen muistuttaa, että oikeus hakea turvapaikkaa sekä palautuskielto ovat EU-oikeuden ja Suomen oikeusjärjestyksen keskeisiä periaatteita. Palautuskielto on Suomea kaikissa tilanteissa ehdottomasti velvoittavaa oikeutta.
Tämänhetkisessä itärajaa koskevassa keskustelussa korostuu voimakkaasti ulko- ja turvallisuuspoliittinen näkökulma. Piiloon jäävät niiden ihmisten kohtalot, joiden pääsy Suomeen mahdollisesti evättäisiin.
Tiedämme, että EU:n ulkorajoilla Välimerellä sekä Kroatian, Puolan ja Liettuan rajojen takana on hukkunut, jäätynyt kuoliaaksi tai muutoin kuollut ihmisiä, jotka etsivät turvaa. Näin on tapahtunut, koska maat ovat estäneet tulijoilta maahan pääsyn vedoten turvallisuuteen ja hybridivaikuttamiseen.
Suuri osa maailman pakolaisista joutuu hakemaan turvaa puutteellisin asiakirjoin ja usein salakuljettajiin turvautuen. Hädän hetkellä on yleensä mahdotonta hankkia passia tai viisumeja, ja monet liikennereitit on käytännössä suljettu, koska EU-maat ja muut länsimaat vaativat kuljetusyhtiöitä tarkistamaan matkustusasiakirjat. Tämä asioiden tila tunnistettiin jo vuoden 1951 pakolaissopimuksessa, joka kieltää pakolaisen rankaisemisen laittomasta maahantulosta.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa todetaan maahanmuuttoa koskevan luvun johdannossa: ”Suomi noudattaa maahanmuuttopolitiikassa ihmisoikeus- ja muita kansainvälisiä sopimuksia, EU-lainsäädännön velvoitteita ja oikeusvaltioperiaatetta.”
Sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin että Euroopan unionin tuomioistuin ovat ratkaisuissaan vahvistaneet velvollisuuden pitää rajanylityspisteet auki turvapaikanhakijoille, ottaa vastaan turvapaikkahakemukset ja tutkia ne. Kansallista lainsäädäntöä ei voida tulkita ja toimeenpanna siten, että se rikkoisi näitä velvoitteita.
Kristina Stenman
yhdenvertaisuusvaltuutettu
16.11.2023