Ihmiskaupparaportoijan mandaatin perustaminen: kohti muutoksen tekemistä
Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mandaatin perustamista ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 hyväksytyssä ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa, jonka laatimista varten perustetun työryhmän puheenjohtajana silloin toimin. Tuolloin ajateltiin, että itsenäinen ja riippumaton tiedon kerääminen ja sen analysoiminen sekä kehittämisehdotusten antaminen voisi tehokkaasti edistää Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa. Näin on myös tapahtunut; mandaatti on osoittautunut erittäin toimivaksi. Raportoija on onnistunut viemään tietoisuutta ihmiskaupasta yhteiskunnassa eteenpäin, ja herättelemään niitä ammattilaisia, joita asia koskee. Ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa on otettu aimo askel eteenpäin.
Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mandaatin perustamisvaihe oli myönteinen kokemus. Koimme, että olemme oikealla asialla ja että monet muutkin kokivat asian tärkeäksi. Ihmiskauppaa pidettiin ja pidetään varmasti jossain määrin edelleenkin vaikeasti hahmottavissa olevana ilmiönä: mikä on ihmiskauppaa ja miten Suomen tulisi tähän kansainväliseen, rajat ylittävään rikollisuuteen puuttua? Mandaatti kaiken kaikkiaan luotiin hyvässä yhteisymmärryksessä, ja siinä myös sisäministeriöllä oli keskeinen rooli lainlaatijana.
Mandaatti perustuu todella vahvasti kansainväliselle normistolle ja kansainvälisille esimerkeille. Siksi oli selvää, että raportoijan tulee olla itsenäinen ja riippumaton viranomainen. Oli luontevaa perustaa raportoija vähemmistövaltuutetun (nykyisin yhdenvertaisuusvaltuutettu) yhteyteen, vaikka työ eroaakin valtuutetun muusta työstä. Raportoijan mandaatista oli välttämätöntä säätää lailla, koska pidettiin tärkeänä, että raportoijalla on oikeus ja velvollisuus raportoida ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittymisestä ja toiminnassa havaituista epäkohdista eduskunnalle ja siten saattaa ilmiö ja sen vastaisen toiminnan tila poliittisen keskustelun ja päätöksenteon kohteeksi. Tällainen asema on poikkeuksellinen myös kansainvälisessä mittakaavassa.
Laaja tiedonsaantioikeus tuntui mandaattia laadittaessa välttämättömältä. Ihmiskauppa oli tuolloin vielä melko tuntematon ilmiö, eikä raportoijan työ olisi voinut tuottaa nykyisenlaista lisäarvoa ilman laajaa tiedonsaantioikeutta. Mandaatin rakentamisvaiheessa asiaan suhtauduttiin pragmaattisesti, yhtenä työkaluna muiden joukossa.
Raportoijan toimivallan elementit ovat myöhemmin osoittautuneet hyviksi ja tarpeellisiksi ratkaisuiksi. Työn tekemisen tavaksi otettiin tiedon kerääminen, analysoiminen ja tämän prosessin perusteella tehtyjen johtopäätösten ja suositusten eteenpäin vieminen. Tämä on osoittautunut kestäväksi tavaksi toimia. Raportoijalla on ollut ihmiskauppaan ja sen vastaiseen työhön alusta asti vahva kansainväliseen oikeuteen perustuva ihmisoikeusnäkökulma, mikä on ollut tärkeää ihmiskaupan uhrien aseman parantamiseksi ja oikeuksien turvaamiseksi.
Ihmiskauppa on laaja yhteiskunnallinen ilmiö, joka liittyy useiden alojen ammattilaisten työhön ja tehtäväkenttään. Ilmiö myös muuttuu jatkuvasti, minkä vuoksi perussanomaa siitä, että Suomessa on ihmiskauppaa, joudutaan varmasti viemään eteenpäin tulevaisuudessakin. Kymmenen vuoden takaisista ajoista ihmiskaupan vastaista työtä tekevien ammattilaisten ja instituutioiden määrä on kasvanut. Myös osaaminen on parantunut. Tämä on ollut hienoa nähdä.
Uusi hallitus sopi kesällä 2019 naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen raportoijan perustamisesta. Ihmiskaupparaportoijan mandaatti toimii nyt esimerkkinä uuden mandaatin perustamistyössä.
