Eron jälkeistä väkivaltaa ja vainoa kokeneet eivät saa tarvitsemaansa apua
Erotilanteessa esiintyvän parisuhdeväkivallan riskiä ei tunnisteta Suomessa riittävän hyvin. Väkivaltaa kokenut nainen saattaa asioida useiden tahojen kanssa ilman, että väkivaltaan kiinnitetään huomiota. Jos naisen kokemaan väkivaltaan tai sen uhkaan ei puututa, pahimmillaan luodaan mahdollisuudet väkivallan käytön jatkamiselle ja jopa sen eskaloitumiselle.
Naisten kokema parisuhdeväkivalta ei välttämättä pääty eroon. Väkivalta voi päinvastoin vakavoitua eron jälkeen, ja se voi saada uudenlaisia piirteitä. Eron jälkeisen väkivaltaan ja vainoon perehtyneet asiantuntijat keskustelivat aiheesta yhdenvertaisuusvaltuutetun järjestämässä pyöreän pöydän tapaamisessa. Osallistujat toivat esille, minkälaisissa vaikeissa tilanteissa väkivaltaa kokeneet naiset ja heidän lapsensa ovat.
Yhteiskunnan digitalisoituminen on luonut uusia välineitä väkivallan tekemiselle. Digitaalinen väkivalta ilmenee toisen kontrolloimisena, vakoilemisena, häpäisemisenä ja toistuvana häiritsemisenä. Kyse voi olla myös toisen taloudellisesta hyväksikäytöstä, kun esimerkiksi käyttämällä luvatta puolison pankkitunnuksia hankitaan etuuksia, tavaroita tai palveluja. Järjestökentällä on panostettu digitaalisen väkivallan ennaltaehkäisemiseen, tunnistamiseen ja väkivallankokijoiden auttamiseen. Myös digitaalinen väkivalta voi jatkua eron jälkeen.
Vainoaja takertuu entiseen puolisoonsa
Eron jälkeisessä väkivallassa ja vainossa useimmiten mies ei hyväksy eroa, vaan takertuu eroavaan kumppaniin. Nainen joutuu intensiivisen kontrollin ja seuraamisen kohteeksi, mikä voi kestää jopa useita vuosia eron jälkeen. Suomi kriminalisoi vainoamisen vuonna 2014. Taustalla vaikutti Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus). Viime vuosina vainoamisesta tuomittuja on ollut keskimäärin sata vuodessa.
Pyöreän pöydän keskustelijat totesivat, että viranomaiskäytännöissä vainoa ei kuitenkaan aina tunnisteta, eikä väkivallan muodostamasta kokonaisuudesta ole muodostunut selkeää kuvaa. Myös lapsia käytetään vainon välineenä ja sen seuraukset ovat lapsille erittäin vahingollisia.
Väkivalta on tunnistettava paremmin vaativissa eroissa
Naisten kokema taloudellinen väkivalta usein ohitetaan, vaikka se voi eron jälkeen saada uudenlaisia piirteitä. Väkivallantekijä voi esimerkiksi kieltäytyä asiakirjojen allekirjoittamisesta, piilotella omaisuuttaan, viivytellä omaisuuden jakamisessa tai käynnistää lukuisia oikeusprosesseja entistä puolisoaan kohtaan. Väkivallankokija taas voidaan painostaa osallistumaan sovittelutapaamisiin, vaikka hän ei ole tasavertaisessa neuvottelijan asemassa väkivallantekijän kanssa.
Lapsen huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisesta päätettäessä vainoamista ei välttämättä pidetä sellaisena lasta vahingoittavana toimintana, joka pitäisi ottaa huomioon ratkaisunteossa. Riskinarviointia ei myöskään tehdä lapsilähtöisesti. Väkivallankokija ja hänen lapsensa voivat kohdata useita ammattilaisia, mutta väkivallan varjostamaan elämään ei paneuduta. Väkivallasta selviytyminen voidaan jättää yksilöiden vastuulle, vaikka kyse on erittäin kuormittavasta elämäntilanteesta. Eron aiheuttamaa kriisiä saatetaan pitää väliaikaisena, ja perheen kanssa työskentelevät voivat korostaa puolueetonta roolia, eikä väkivallan käyttöä vastaan uskalleta ottaa kantaa. Järjestökentällä on pyritty parantamaan esimerkiksi Turvassa-hankkeessa vaativissa erotilanteissa väkivallan kartoittamista ja lapsen turvallisuuden toteutumista.
Eron jälkeisen väkivallan torjumiseksi tarvitaan uusia toimia
Pyöreän pöydän keskustelussa katsottiin, että lasten suojeleminen vaatii nykyistä tehokkaampia toimenpiteitä. Keskustelussa ehdotettiin nykyisten perheoikeudellisten asioiden uudenlaista käsittelyä. Lausuntomenettelyä lapsen tapaamisesta, asumisesta ja huollosta olisi kehitettävä siten, että päätöksentekijät saisivat tukea moniammatilliselta ja monialaiselta asiantuntijaryhmältä. Yksi mahdollisuus olisi lähteä kokeilemaan tällaista mallia osana tulevaa Lapsistrategian toimeenpanoa.
Pyöreässä pöydässä myös kritisoitiin nykyistä väkivaltaan liittyvään järjestelmää sosiaali- ja terveyspalveluissa, koska se on epäselvä, hajanainen ja maantieteellinen kattavuus on heikkoa. Kuntien ja hyvinvointialueiden välinen työn- ja vastuunjako ovat epäselvä. Myös väkivaltaan liittyvät kirjaamiskäytännöt ja muu tiedonkerääminen on puutteellista. Väkivaltapalvelut ovat pitkälti järjestöjen vastuulla, mikä ei ole kestävä ratkaisu. Väkivaltatyötä kehitetään usein ansiokkaasti erilaisissa projekteissa. Valitettavan usein ongelmaksi muodostuu se, että lyhytkestoisten hankkeiden aikana tuloksia ei päästä kunnolla jalkauttamaan, eivätkä hyvät käytännöt siirry sosiaalityön rakenteisiin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tuottanut ja koostanut erinomaisia työvälineitä väkivallan puheeksi ottamiseksi ja väkivallan riskin arvioimiseksi. Lastensuojelun käsikirjaan on hiljattain tehty päivitys lastensuojelun roolista vaativissa erotilanteissa. THL laati viime kesänä ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille lähisuhdeväkivallan koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi. THL tulee seuraamaan ohjeiden toimeenpanoa.
Hyvinvointialueilla panostettava väkivallan vastaiseen työhön
Yhdenvertaisuusvaltuutettu painottaa naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana, että meneillään olevassa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa kunnissa ja hyvinvointialueilla on panostettava väkivallan vastaiseen työhön. Tällä hetkellä järjestöt tekevät merkittävää työtä väkivallan kokijoiden ja tekijöiden kanssa. Väkivallan torjuminen on kuitenkin viime kädessä viranomaisten vastuulla. Viranomaisten roolia, vastuunkantamista ja poikkihallinnollista yhteistyötä täytyy vahvistaa. Väkivaltaa kokeneille, heidän lapsilleen ja väkivallantekijöille pitää rakentaa selkeät palvelupolut. Niin autettavien kuin auttajienkin näkökulmasta tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta väkivallasta selviytymistä ei jätetä yksilöiden tehtäväksi. Yksi mahdollisuus selkiyttää väkivallan vastaista työtä on säätää siitä lain tasolla.
Lisätietoa
