Vihapuhe

Mitä vihapuhe on?

Vihapuhe on  viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Viestintä voi olla puhetta, mutta se voi olla myös esimerkiksi kirjoituksia, kuvia, symboleja, musiikkia, piirroksia ja elokuvia. 

Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Vihapuheen tarkoituksena on useimmiten luoda kuva tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina tai alempiarvoisina. Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa.

Vihapuhe voi olla yhdenvertaisuuslain vastaista syrjintää

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on arvioida vihapuhetta yhdenvertaisuuslain häirinnän kiellon näkökulmasta. Vihapuhe saattaa olla lainvastaista syrjintää yhdenvertaisuuslain nojalla, vaikka se ei välttämättä aina täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä.

Yhdenvertaisuuslain perusteella häirintänä kiellettyä on sellainen puhe tai ilmaisu, jolla useimmiten johonkin vähemmistöryhmään kuuluvan henkilön ihmisarvoa loukataan luomalla häntä kohtaan halventava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisen ei kuitenkaan tarvitse kohdistua suoraan tiettyyn ihmiseen ollakseen häneen kohdistuvaa häirintää, vaan se voi kohdistua myös ihmisryhmään. 

Yhdenvertaisuuslain vastaista häirintää voi olla kirjoitettujen ja puhuttujen ilmaisujen lisäksi esimerkiksi ihmisarvoa loukkaavan materiaalin esillepano ja muu viestintä. Häirintää voi tapahtua viestintävälineestä ja –ympäristöstä riippumatta, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös vihapuhetta sisältävien linkkien levittäminen voi olla laitonta häirintää. 

Mitkä ovat vihapuheen vaikutukset?

Vihapuhe kohdistuu ihmisiin ja ryhmiin, jotka valikoituvat kohteiksi taustansa, henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, tehtäviensä ja kannanottojensa perusteella. Vihapuheella pyritään usein sulkemaan tiettyjä ihmisiä ja ryhmiä yhteiskunnan ulkopuolelle tai hiljentämään tiettyjä ihmisryhmiä. Vihapuheella on laajoja kielteisiä inhimillisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihapuhe on erityisen haitallista muutenkin haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille ja vähemmistöryhmille.

Vihapuheen tavoitteena on yhä useammin vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Vihapuheella, joka kohdistuu esimerkiksi poliitikoihin, aktivisteihin, virkamiehiin, toimittajiin, poliiseihin, syyttäjiin ja tuomareihin pyritään vaikuttamaan oikeusvaltion ytimeen ja sillä voi olla laajoja kielteisiä vaikutuksia demokraattisen järjestelmän toimivuudelle.

Vihapuhe voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit

Rangaistava vihapuhe on viestintää, joka täyttää rikoksen tunnusmerkit. Yleisiä rikosnimikkeitä rangaistavalle vihapuheelle ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan (kunnianloukkaus), yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, sekä uskonrauhan rikkominen. Yhteiskunnan näkökulmasta kiihottaminen kansanryhmää vastaan on erityisen vakava rikos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa esimerkiksi etnisten vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden vainoamiseen ja heihin kohdistuvaan väkivaltaan. 

Henkilö, joka syyllistyy rangaistavaan vihapuheeseen, tuomitaan useimmiten sakkorangaistukseen, mutta yllä mainittujen tekojen ollessa törkeitä, niistä voi seurata myös vankeutta.

Vihapuhe ja sananvapaus

Vihapuhetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös henkilön sananvapaus. Sanan- ja mielipiteenvapaus ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia. Perustuslaissa turvataan jokaisen oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaudella on kuitenkin rajansa. Sananvapauden nojalla ei saa loukata muiden ihmisten keskeisiä oikeuksia. Esimerkiksi politiikan arvostelu on osa toimivaa demokratiaa. Sen sijaan ihmisten tai ihmisryhmien ihmisarvon loukkaaminen, uhkaaminen tai solvaaminen ei ole sallittua.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on monessa tapauksessa linjannut, minkälaiset lausunnot eivät kuulu suojatun sananvapauden piiriin. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin, mutta luonteeltaan rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset ilmaisut loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä, eivätkä tämän takia nauti sananvapauden suojaa. Lue lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tietolomakkeesta.

Ilmoita vihapuheesta

Jos näet, esimerkiksi jollain verkkosivustolla vihapuhetta, jonka epäilet olevan lainvastaista, voit tehdä siitä ilmoituksen poliisille, esimerkiksi nettivinkki-lomakkeella verkossa. Voit tehdä tällaisen ilmoituksen poliisille myös nimettömänä.

Keskustelufoorumit, sosiaalisen median palvelut ja muut viestintäkanavat tarjoavat usein myös omat keinonsa vihapuheen ilmiantamiseen. Keinoina on usein yhteydenotto ylläpitoon tai palvelun sisäisen ilmiantokanavan käyttäminen. 

Myös alustan ylläpitäjä on vastuussa esimerkiksi tilanteessa, jossa ylläpitäjän huomiota kiinnitetään sivustolla olevaan lainvastaiseen aineistoon, mutta ylläpitäjä tästä huolimatta tietoisesti sallii aineiston pitämisen sivustollaan, eikä ryhdy toimenpiteisiin sen poistamiseksi.
Voit myös ilmoittaa vihapuheesta yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jos epäilet vihapuheen olevan yhdenvertaisuuslain vastaista häirintää. Myös tällaisen ilmoituksen voit tehdä nimettömänä. 

Lisätietoa vihapuheesta

Lisää tietoa vihapuheesta löytyy esimerkiksi täältä:

Aiheeseen liittyvää

null Tuoreimmat tutkimustulokset korostavat tarvetta toimia rasismin kitkemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi

Tuoreimmat tutkimustulokset korostavat tarvetta toimia rasismin kitkemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi

Vuoden 2023 loppupuolella julkaistiin useita kansainvälisiä ja kansallisia tutkimuksia ja selvityksiä, jotka muistuttavat siitä, että rasismi on edelleen merkittävä yhteiskunnallinen ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Tulokset alleviivaavat tarvetta ryhtyä välttämättömiin toimiin rasismin kitkemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Rasismiin ja syrjintään pitää puuttua. Kansainvälisten sopimusten Suomelle asettamien velvoitteiden lisäksi perustuslaissa säädetään julkisen vallan velvoitteesta turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä kielletään syrjintä. Yhdenvertaisuuslainsäädäntö täsmentää perustuslakiin kirjattua syrjinnän kieltoa ja edellyttää aktiivisia toimia syrjintään puuttumiseksi. 

Tuoreimman Euroopan unionin perusoikeusviraston julkaiseman Tummaihoisena EU:ssa -raportin (pdf) tutkimustulokset osoittavat, että rasistista häirintää ja syrjintää koetaan Suomessa enemmän kuin monessa muussa EU:n jäsenmaassa. Raportissa tarkasteltiin afrikkalaistaustaisten kokemaa rasistista syrjintää ja häirintää 13:ssa EU:n jäsenmaassa – Suomessa, Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa.

Suomessa kohdataan tarkastelluista maista kaikkein eniten rasistista häirintää ja väkivaltaa. Viimeisen vuoden aikana rasistista häirintää Suomessa kertoi kohdanneensa 43 prosenttia kaikista vastaajista. Tutkimuksessa mukana olleiden maiden yhteinen keskiarvo oli lähes puolet tästä, 24 prosenttia. Myös kokemukset rasistisesta väkivallasta tutkimusta edeltäneen viiden vuoden aikana olivat Suomessa kaikkein yleisimpiä. 

Rasistisen häirinnän ja väkivallan lisäksi Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa eriteltiin rasistisen syrjinnän vaikutuksia elämän eri osa-alueilla, muun muassa työnsaannissa, asunnon vuokraamisessa tai ostamisessa, kouluissa, töitä hakiessa ja työpaikoilla sekä terveydenhuoltoalalla. Arkipäivän rasismin lisäksi nämä tulokset tuovat esiin rasismin ilmenemisen rakenteellisella ja institutionaalisella tasolla. 

Kansalliset tutkimuksemme tukevat EU:n laajuisten tutkimusten tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen väestötutkimuksen mukaan 42 prosenttia Suomessa asuvista maahanmuuttaneista oli kokenut syrjintää edellisen vuoden aikana. Joissakin ryhmissä syrjintäkokemukset olivat vieläkin yleisempiä. Esimerkiksi Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneista nuorista syrjintää kertoi kohdanneensa jopa 63 ja 58 prosenttia.

Tuoreet tutkimustiedot osoittavat, että perheissä koetuilla syrjintäkokemuksilla on myös yli sukupolvien ulottuvia seurauksia. Tiedetään, että vanhempien kokema syrjintä voi vaikuttaa jälkeläisten hyvinvointiin myös useita vuosikymmeniä myöhemmin. Syrjintää kokevat monissa perheissä kuitenkin sekä lapset että vanhemmat. Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) julkaisi joulukuussa 2023 selvityksensä, jossa pureudutaan juuri nuorten kohtamaan rasismiin. Selvityksestä selviää, että rasismi on kietoutunut sellaisella tavalla osaksi nuorten arkea, ”jonka kanssa on vain opittava elämään”.

Syrjintää purkavaa ja aktiivista antirasistista toimintaa on vahvistettava ja toteutettava suunnitelmallisesti sekä pitkäjänteisesti

Yllä esitellyt tutkimustulokset alleviivaavat, että kokemukset rasistisesta syrjinnästä tai häirinnästä ovat harvemmin kertaluontoisia – ne ovat usein jatkuvia, elämän eri osa-alueilla ilmeneviä, kumulatiivisia ja ylisukupolvisia, jotka konkretisoituvat erilaisissa institutionaalisissa yhteyksissä. 

Tämän valossa onkin huomionarvoista, miksi vain harva raportoi rasistisesta syrjinnästä, häirinnästä tai väkivallasta viranomaiselle. Merkittävimpiä syitä sille, miksi tapahtumista ei raportoida on seuraava: rasistista syrjintää, häirintää ja väkivaltaa kokenut ei usko, että mikään muuttuisi tai mitään tapahtuisi raportoimisen jälkeenkään. 

Tästä huolimatta on kuitenkin erityisen huomionarvoista, että poliisin tietoon tulleiden viharikosepäilyjen määrä kasvoi viidenneksellä vuonna 2022 ja epäiltyjen viharikosten määrä nousi vuoden 2015 tasolle ja samalla koko viharikollisuusselvitysten historian ennätyslukemiin Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulun julkaisemassa raportissa lähes 75 prosenttia kaikista epäillyistä viharikoksista motiivina oli tekijän rasistinen suhtautuminen uhrin oletettuun tai todelliseen etniseen tai kansalliseen taustaan. Näissä viharikoksissa epäilty kuului usein valtaväestöön ja uhri johonkin vähemmistöryhmään. 

Nämä tuoreet tutkimustulokset muistuttavat siitä, että rasismi on edelleen merkittävä yhteiskunnallinen ongelma Suomessa, jota ei voi kuitata yksittäisen tutkimuksen tuloksena. Tuoreet, vuoden 2023 loppupuolella julkaistut raportit alleviivaat tarvetta ryhtyä välttämättömiin toimiin rasismin kitkemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Syrjintää purkavaa ja aktiivista antirasistista toimintaa tulisi vahvistaa ja toteuttaa suunnitelmallisesti sekä pitkäjänteisesti kaikilla yhteiskunnan eri osa-alueilla.

 

Lainsäädäntöä:

Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisten, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjien sekä työnantajien tulee arvioida ja edistää yhdenvertaisuutta omassa toiminnassaan. Yhdenvertaisuuslain 5 § mukaan viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi.