Vihapuhe
Mitä vihapuhe on?
Vihapuhe on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Viestintä voi olla puhetta, mutta se voi olla myös esimerkiksi kirjoituksia, kuvia, symboleja, musiikkia, piirroksia ja elokuvia.
Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Vihapuheen tarkoituksena on useimmiten luoda kuva tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina tai alempiarvoisina. Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa.
Vihapuhe voi olla yhdenvertaisuuslain vastaista syrjintää
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on arvioida vihapuhetta yhdenvertaisuuslain häirinnän kiellon näkökulmasta. Vihapuhe saattaa olla lainvastaista syrjintää yhdenvertaisuuslain nojalla, vaikka se ei välttämättä aina täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä.
Yhdenvertaisuuslain perusteella häirintänä kiellettyä on sellainen puhe tai ilmaisu, jolla useimmiten johonkin vähemmistöryhmään kuuluvan henkilön ihmisarvoa loukataan luomalla häntä kohtaan halventava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisen ei kuitenkaan tarvitse kohdistua suoraan tiettyyn ihmiseen ollakseen häneen kohdistuvaa häirintää, vaan se voi kohdistua myös ihmisryhmään.
Yhdenvertaisuuslain vastaista häirintää voi olla kirjoitettujen ja puhuttujen ilmaisujen lisäksi esimerkiksi ihmisarvoa loukkaavan materiaalin esillepano ja muu viestintä. Häirintää voi tapahtua viestintävälineestä ja –ympäristöstä riippumatta, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös vihapuhetta sisältävien linkkien levittäminen voi olla laitonta häirintää.
Mitkä ovat vihapuheen vaikutukset?
Vihapuhe kohdistuu ihmisiin ja ryhmiin, jotka valikoituvat kohteiksi taustansa, henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, tehtäviensä ja kannanottojensa perusteella. Vihapuheella pyritään usein sulkemaan tiettyjä ihmisiä ja ryhmiä yhteiskunnan ulkopuolelle tai hiljentämään tiettyjä ihmisryhmiä. Vihapuheella on laajoja kielteisiä inhimillisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihapuhe on erityisen haitallista muutenkin haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille ja vähemmistöryhmille.
Vihapuheen tavoitteena on yhä useammin vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Vihapuheella, joka kohdistuu esimerkiksi poliitikoihin, aktivisteihin, virkamiehiin, toimittajiin, poliiseihin, syyttäjiin ja tuomareihin pyritään vaikuttamaan oikeusvaltion ytimeen ja sillä voi olla laajoja kielteisiä vaikutuksia demokraattisen järjestelmän toimivuudelle.
Vihapuhe voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit
Rangaistava vihapuhe on viestintää, joka täyttää rikoksen tunnusmerkit. Yleisiä rikosnimikkeitä rangaistavalle vihapuheelle ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan (kunnianloukkaus), yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, sekä uskonrauhan rikkominen. Yhteiskunnan näkökulmasta kiihottaminen kansanryhmää vastaan on erityisen vakava rikos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa esimerkiksi etnisten vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden vainoamiseen ja heihin kohdistuvaan väkivaltaan.
Henkilö, joka syyllistyy rangaistavaan vihapuheeseen, tuomitaan useimmiten sakkorangaistukseen, mutta yllä mainittujen tekojen ollessa törkeitä, niistä voi seurata myös vankeutta.
Vihapuhe ja sananvapaus
Vihapuhetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös henkilön sananvapaus. Sanan- ja mielipiteenvapaus ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia. Perustuslaissa turvataan jokaisen oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaudella on kuitenkin rajansa. Sananvapauden nojalla ei saa loukata muiden ihmisten keskeisiä oikeuksia. Esimerkiksi politiikan arvostelu on osa toimivaa demokratiaa. Sen sijaan ihmisten tai ihmisryhmien ihmisarvon loukkaaminen, uhkaaminen tai solvaaminen ei ole sallittua.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on monessa tapauksessa linjannut, minkälaiset lausunnot eivät kuulu suojatun sananvapauden piiriin. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin, mutta luonteeltaan rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset ilmaisut loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä, eivätkä tämän takia nauti sananvapauden suojaa. Lue lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tietolomakkeesta.
Ilmoita vihapuheesta
Jos näet, esimerkiksi jollain verkkosivustolla vihapuhetta, jonka epäilet olevan lainvastaista, voit tehdä siitä ilmoituksen poliisille, esimerkiksi nettivinkki-lomakkeella verkossa. Voit tehdä tällaisen ilmoituksen poliisille myös nimettömänä.
Keskustelufoorumit, sosiaalisen median palvelut ja muut viestintäkanavat tarjoavat usein myös omat keinonsa vihapuheen ilmiantamiseen. Keinoina on usein yhteydenotto ylläpitoon tai palvelun sisäisen ilmiantokanavan käyttäminen.
Myös alustan ylläpitäjä on vastuussa esimerkiksi tilanteessa, jossa ylläpitäjän huomiota kiinnitetään sivustolla olevaan lainvastaiseen aineistoon, mutta ylläpitäjä tästä huolimatta tietoisesti sallii aineiston pitämisen sivustollaan, eikä ryhdy toimenpiteisiin sen poistamiseksi.
Voit myös ilmoittaa vihapuheesta yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jos epäilet vihapuheen olevan yhdenvertaisuuslain vastaista häirintää. Myös tällaisen ilmoituksen voit tehdä nimettömänä.
Lisätietoa vihapuheesta
Lisää tietoa vihapuheesta löytyy esimerkiksi täältä:
- Oikeusministeriön yhdenvertaisuus.fi -verkkosivut
- Valtioneuvoston asettaman työryhmän julkaisu
- Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission verkkosivut
Aiheeseen liittyvää
Suomi tarvitsee pitkäjänteisiä antirasistisia toimia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla
Rasistinen häirintä ja syrjintä on Suomessa hälyttävän yleistä. EU:n perusoikeusvirasto (FRA) julkaisi viime viikolla uuden Being Black in the EU -selvityksen afrikkalaistaustaisten eurooppalaisten kokemasta rasismista ja syrjinnästä. Tulokset osoittavat, että afrikkalaistaustaiset ihmiset kokevat useassa selvityksen kategoriassa rasismia tai rasistista syrjintää Suomessa monia muita EU-maita enemmän. Rasismi on juurtunut osaksi yhteiskuntamme rakenteita ja sen vaikutukset ovat monen ihmisen elämässä kokonaisvaltaisia. Myös aiemmat tutkimukset ja yhdenvertaisuusvaltuutetun saamat yhteydenotot osoittavat rasismin olevan hälyttävän laaja ilmiö Suomessa.
Being Black in the EU -selvityksen mukaan Suomessa 66 prosenttia afrikkalaistaustaisista ihmisistä on kokenut syrjintää minkä tahansa syrjintäperusteen perusteella viimeisen viiden vuoden aikana. Selvityksessä tutkituista 13 EU-maasta afrikkalaistaustaiset ihmiset kokevat Suomessa kolmanneksi eniten syrjintää minkä tahansa syrjintäperusteen perusteella. Afrikkalaistaustaiset ihmiset kokevat Suomessa syrjintää huomattavasti enemmän kuin koko väestö. Siinä missä 16 prosenttia koko väestöstä on kokenut syrjintää, afrikkalaistaustaisista ihmisistä 57 prosenttia on kokenut syrjintää. Suomessa ero afrikkalaistaustaisten ihmisten ja koko väestön kokeman syrjinnän välillä on toiseksi suurin kaikista selvityksessä tarkastelluista maista.
Rasistista häirintää koetaan Suomessa muita selvityksen maita enemmän. 52 prosenttia vastasi kokeneensa rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Afrikkalaistaustaiset ihmiset kokevat Suomessa enemmän rasistista väkivaltaa kuin muissa selvityksen maissa. 11 prosenttia vastaajista on kokenut rasistista väkivaltaa Suomessa kyselyä edeltävinä viitenä vuotena, kun 13 EU-maan yhteinen keskiarvo on neljä prosenttia. Lisäksi Suomessa lasten huoltajat raportoivat toiseksi eniten lasten kokemasta rasistisesta väkivallasta ja häirinnästä koulussa.
Being Black in the EU -selvitys osoittaa myös, että 62 prosenttia afrikkalaistaustaisista ihmisistä on kokenut rasistista syrjintää asunnon vuokraamisessa tai ostamisessa Suomessa. Myös yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulevissa asumiseen liittyvissä yhteydenotoissa näkyy runsaasti alkuperään perustuvaa syrjintää (ei sisällä ainoastaan afrikkalaistaustaisten ihmisten kokemaa syrjintää).
Lisäksi yli puolet FRA:n kyselyyn vastanneista afrikkalaistaustaisista ihmisistä on kokenut Suomessa rasistista syrjintää työnhaussa ja 47 prosenttia vastaajista on kokenut rasistista syrjintää työelämässä. Myös yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleissa työsyrjintää koskevissa yhteydenotoissa alkuperään liittyvät syrjintäperusteet ovat erittäin yleisiä.
Rasismiin on puututtava määrätietoisesti ja rakenteellista rasismia purettava systemaattisesti
Rasismi on vakava yhdenvertaisuusongelma. Suomessa tarvitaan suunnitelmallisia ja pitkäjänteisiä antirasistisia toimia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Rakenteellinen rasismi on vakava ongelma Suomessa. Hallituksen on toimittava aktiivisesti ja pitkäjänteisesti rasismia vastaan. Rasismin vastaisessa työssä on välttämätöntä huomioida rasistisen syrjinnän lisäksi laajasti rakenteellisen rasismin vaikutukset. Rasismin vastaisten toimien toteuttamiseksi on myös varattava riittävästi resursseja, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman painottaa.
Suomessa on myös aukkoja syrjintää ja rasismia koskevan tiedonkeruussa. Tiedonkeruulle on syytä luoda toimivat rakenteet, jotta rasismia voidaan ehkäistä tehokkaasti.
Rasismin torjumiseksi tarvitaan lisäksi panostuksia työelämän moninaisuuden edistämiseen, viranomaisten yhdenvertaisuusosaamisen vahvistamiseen, tietoisuuden lisäämiseen rasismin eri muodoista ja rasismiin liittyvän tutkimuksen kehittämiseen sekä systemaattiseen vihapuheeseen, syrjintään ja rasismiin puuttumiseen. Lisäksi rasismin- ja syrjinnänvastainen kasvatustyö tulisi saada osaksi opettajien tutkinto-ohjelmia ja täydennyskoulutusta.
Yhdenvertaisuuslaissa säädetään viranomaisille, koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjille sekä työnantajille velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja tehdä yhdenvertaisuussuunnitelma. Yhdenvertaisuussuunnitelma on tärkeä väline, jonka avulla voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi rasistista häirintää ja purkaa rakenteellisen rasismin vaikutuksia organisaatioissa.
Selvitys
Being Black in the EU-selvitys toteutettiin vuonna 2022 ja siinä kartoitettiin afrikkalaistaustaisten eurooppalaisten kokemuksia rasismista ja syrjinnästä viiden vuoden ajalta ennen kyselyä sekä 12 kuukauden ajalta ennen kyselyä. Suomen lisäksi selvityksessä tarkastellaan Belgian, Espanjan, Irlannin, Italian, Itävallan, Luxemburgin, Portugalin, Puolan, Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Tanskan tuloksia.
Tutustu Being Black in the EU -selvitykseen.
02.11.2023