Vihapuhe
Mitä vihapuhe on?
Vihapuhe on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Viestintä voi olla puhetta, mutta se voi olla myös esimerkiksi kirjoituksia, kuvia, symboleja, musiikkia, piirroksia ja elokuvia.
Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Vihapuheen tarkoituksena on useimmiten luoda kuva tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina tai alempiarvoisina. Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa.
Vihapuhe voi olla yhdenvertaisuuslain vastaista syrjintää
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on arvioida vihapuhetta yhdenvertaisuuslain häirinnän kiellon näkökulmasta. Vihapuhe saattaa olla lainvastaista syrjintää yhdenvertaisuuslain nojalla, vaikka se ei välttämättä aina täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä.
Yhdenvertaisuuslain perusteella häirintänä kiellettyä on sellainen puhe tai ilmaisu, jolla useimmiten johonkin vähemmistöryhmään kuuluvan henkilön ihmisarvoa loukataan luomalla häntä kohtaan halventava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisen ei kuitenkaan tarvitse kohdistua suoraan tiettyyn ihmiseen ollakseen häneen kohdistuvaa häirintää, vaan se voi kohdistua myös ihmisryhmään.
Yhdenvertaisuuslain vastaista häirintää voi olla kirjoitettujen ja puhuttujen ilmaisujen lisäksi esimerkiksi ihmisarvoa loukkaavan materiaalin esillepano ja muu viestintä. Häirintää voi tapahtua viestintävälineestä ja –ympäristöstä riippumatta, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös vihapuhetta sisältävien linkkien levittäminen voi olla laitonta häirintää.
Mitkä ovat vihapuheen vaikutukset?
Vihapuhe kohdistuu ihmisiin ja ryhmiin, jotka valikoituvat kohteiksi taustansa, henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, tehtäviensä ja kannanottojensa perusteella. Vihapuheella pyritään usein sulkemaan tiettyjä ihmisiä ja ryhmiä yhteiskunnan ulkopuolelle tai hiljentämään tiettyjä ihmisryhmiä. Vihapuheella on laajoja kielteisiä inhimillisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihapuhe on erityisen haitallista muutenkin haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille ja vähemmistöryhmille.
Vihapuheen tavoitteena on yhä useammin vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Vihapuheella, joka kohdistuu esimerkiksi poliitikoihin, aktivisteihin, virkamiehiin, toimittajiin, poliiseihin, syyttäjiin ja tuomareihin pyritään vaikuttamaan oikeusvaltion ytimeen ja sillä voi olla laajoja kielteisiä vaikutuksia demokraattisen järjestelmän toimivuudelle.
Vihapuhe voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit
Rangaistava vihapuhe on viestintää, joka täyttää rikoksen tunnusmerkit. Yleisiä rikosnimikkeitä rangaistavalle vihapuheelle ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan (kunnianloukkaus), yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, sekä uskonrauhan rikkominen. Yhteiskunnan näkökulmasta kiihottaminen kansanryhmää vastaan on erityisen vakava rikos, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa esimerkiksi etnisten vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden vainoamiseen ja heihin kohdistuvaan väkivaltaan.
Henkilö, joka syyllistyy rangaistavaan vihapuheeseen, tuomitaan useimmiten sakkorangaistukseen, mutta yllä mainittujen tekojen ollessa törkeitä, niistä voi seurata myös vankeutta.
Vihapuhe ja sananvapaus
Vihapuhetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös henkilön sananvapaus. Sanan- ja mielipiteenvapaus ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia. Perustuslaissa turvataan jokaisen oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaudella on kuitenkin rajansa. Sananvapauden nojalla ei saa loukata muiden ihmisten keskeisiä oikeuksia. Esimerkiksi politiikan arvostelu on osa toimivaa demokratiaa. Sen sijaan ihmisten tai ihmisryhmien ihmisarvon loukkaaminen, uhkaaminen tai solvaaminen ei ole sallittua.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on monessa tapauksessa linjannut, minkälaiset lausunnot eivät kuulu suojatun sananvapauden piiriin. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin, mutta luonteeltaan rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset ilmaisut loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä, eivätkä tämän takia nauti sananvapauden suojaa. Lue lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tietolomakkeesta.
Ilmoita vihapuheesta
Jos näet, esimerkiksi jollain verkkosivustolla vihapuhetta, jonka epäilet olevan lainvastaista, voit tehdä siitä ilmoituksen poliisille, esimerkiksi nettivinkki-lomakkeella verkossa. Voit tehdä tällaisen ilmoituksen poliisille myös nimettömänä.
Keskustelufoorumit, sosiaalisen median palvelut ja muut viestintäkanavat tarjoavat usein myös omat keinonsa vihapuheen ilmiantamiseen. Keinoina on usein yhteydenotto ylläpitoon tai palvelun sisäisen ilmiantokanavan käyttäminen.
Myös alustan ylläpitäjä on vastuussa esimerkiksi tilanteessa, jossa ylläpitäjän huomiota kiinnitetään sivustolla olevaan lainvastaiseen aineistoon, mutta ylläpitäjä tästä huolimatta tietoisesti sallii aineiston pitämisen sivustollaan, eikä ryhdy toimenpiteisiin sen poistamiseksi.
Voit myös ilmoittaa vihapuheesta yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jos epäilet vihapuheen olevan yhdenvertaisuuslain vastaista häirintää. Myös tällaisen ilmoituksen voit tehdä nimettömänä.
Lisätietoa vihapuheesta
Lisää tietoa vihapuheesta löytyy esimerkiksi täältä:
- Oikeusministeriön yhdenvertaisuus.fi -verkkosivut
- Valtioneuvoston asettaman työryhmän julkaisu
- Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission verkkosivut
Aiheeseen liittyvää
Lausunto hallituksen esitykseen rikoslain 11 luvun muuttamiseksi (vakavien kansainvälisten rikosten kieltämisen kriminalisointi)
Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan, että rikoslain 11 lukuun lisättäisiin vakavan kansainvälisen rikoksen kieltämistä koskeva rangaistussäännös. Tällaiseen rikokseen syyllistyisi se, joka julkisesti kieltää, puolustelee tai vakavasti vähättelee kansainvälisen tuomioistuimen lainvoimaisella ratkaisulla toteamaa joukkotuhontaa, ihmisyyttä vastaan kohdistuvaa rikosta, hyökkäysrikosta tai sotarikosta kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevassa säännöksessä tarkoitetulla rasistisella perusteella tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan sekä häiritsemään yleistä järjestystä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Valtuutettu kannattaa osittain esitystä.
Erityiskriminalisointi tarkentaisi voimassa olevaa viharikoksia koskevaa rikosoikeudellista sääntelyä ja vahvistaisi lähtökohtaisesti eri vähemmistöön kuuluvien henkilöiden ja vähemmistöryhmien, erityisesti juutalaisvähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeuksia ja oikeussuojaa, säätämällä tietyt vakavan rasismin ja muukalaisvihan muodot rangaistaviksi. Rangaistavaksi esitetyt teot, eli vakava loukkaava viha puhe, ei myöskään kansainvälisen oikeuskäytännön, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön, perusteella nauti sananvapauden suojaa vaan on päinvastoin oikeuskäytännön nojalla katsottava oikeuksien väärinkäytöksi (EIS 17 artikla).
Hallituksen esitykseen sisältyy kuitenkin kaksi kohtaa, joihin valtuutettu suhtautuu kriittisesti.
Ensimmäinen huomio koskee uuden kriminalisoinnin rangaistusasteikkoa ja sen rangaistusmaksimia, joksi ehdotetaan yksi vuosi vankeutta. EU:n neuvoston puitepäätöksessä 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, jota nyt ehdotetulla esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön, todetaan että joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten ja sotarikosten julkisesta puolustelusta, kieltämisestä tai vakavasta vähättelemisestä on määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Seuraamusten enimmäispituuden on oltava vähintään yhdestä kolmeen vuotta vankeutta. Esityksessä ei perustella, miksi rangaistusmaksimin osalta on päädytty puitepäätöksessä määrättyyn minimitasoon.
Esitys ei myöskään sisällä perusteluja miksi rangaistusmaksimin osalta on päädytty esittämään lievempää rangaistusasteikkoa kuin voimassa olevassa kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevassa rikoslain 11 luvun 10 §:ssä, jonka nojalla oikeus- käytännössä tähän asti on annettu tuomioita joukkotuhonnan kieltämisestä, vähättelystä tai puolustelemisesta. Perusteluja miksi näitä tekoja tulevaisuudessa tulisi tuomita lievemmän rangaistusasteikon perusteella ei esityksessä tuoda esille.
Syy, miksi lakiehdotukseen on ryhdytty, on Euroopan komission Suomea vastaan käynnistämä rikkomusmenettely edellä mainitun puitepäätöksen puutteellisesta täytäntöönpanosta. Komissio katsoo, että puitepäätöksessä tarkoitettu joukkotuhonnan ja muiden ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten vähättely on Suomessa puutteellisesti kriminalisoitu. Valtuutetun näkemyksen mukaan, ehdottamalla näistä teoista aikaisempaa lievempää rangaistusasteikkoa vähätellään näiden tekojen moitittavuutta ja osoitetaan ymmärtämättömyyttä vähemmistöjä suojelevasta oikeussääntelystä ja kunnioituksen puutetta, erityisesti juutalaisvainojen uhreja ja heidän kokemansa kärsimystä kohtaan. Euroopan komission Suomea vastaan aloittaman rikkomusmenettelyn tarkoitus ei liene ollut lieventää vainojen kohteeksi joutuneiden henkilöiden ihmisarvoa loukkaavien tekojen kriminalisointia.
Rikossäännöksen rajaaminen yleistä järjestystä häiritseviin tekoihin ei ole tarkoituksenmukaista
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toinen kriittinen huomio liittyy ehdotukseen siitä, että uusi rikossäännös rajattaisiin ainoastaan tekoihin, jotka suoritetaan tavalla, joka on omiaan häiritsemään yleistä järjestystä. Näiden tekojen rangaistavuuden edellytyksenä ei toistaiseksi ole ollut edellytys siitä, että teot ovat omiaan häiritsemään yleistä järjestystä. Tämä ei valtuutetun näkemykseen ole perusteltua tulevaisuudessakaan. Esityksessä ei tuoda esille hyväksyttäviä perusteita, miksi kriminalisointi tältä osin olisi tarkoituksenmukaista tehdä kapeammaksi kuin nykyisellään. Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevassa pykälässä (RL 11:10), jonka perustella teot toistaiseksi on arvioitu, tällaista edellytystä ei löydy.
Joukkotuhonnan ja muiden ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten vähättelyn kriminalisoinnin keskeinen ratio ei ole yleisen järjestyksen ylläpitäminen. Näiden tekojen kriminalisoinnin tärkein funktio on suojella vainojen kohteeksi joutuneiden ihmisten ja eri vähemmistöön kuuluvien henkilöiden ihmisarvoa ja estää yhteiskunnallinen kehitys, jossa rasismiin ja muukalaisvihaan ei puututa tehokkaasti ja varoittavasti. Siirtyminen kapeampaan sääntelyyn, jossa tuomioistuin, käsitellessään rikosoikeudenkäynnissä joukkotuhonnan tai muiden ihmisyyttä vastaan kohdistu- vien rikosten vähättelyä, aina joutuisi arvioimaan onko teko myös ollut omiaan häiritsemään yleistä järjestystä ei ole perusteltua. Kynnys puuttua loukkaavaan vihapuheeseen nostettaisiin silloin turhan korkeaksi. Jatkossakin, rangaistavan teon edellytykseksi tulisi olisi riittävää, että teko olisi omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan.
Valtuutettu toteaa lopuksi, että hallituksen esityksessä esille tuotu näkemys siitä, että sananvapauden turvaaminen puoltaa nyt ehdotettavan säännöksen säätämistä mahdollisimman rajoitettuna ei ole perusteltu. Näkemys on pikemminkin katsottava edustavan ajatusta siitä, että loukkaavaan vihapuheeseen ei tule puuttua tehokkaasti ja varoittavasti. Rangaistussäännöksen rajaaminen ehdotetulla tavalla ei ole perusteltua siitäkään syystä, että kuten edellä on todettu, nyt rangaistavaksi ehdotettu loukkaava vihapuhe ei kansainvälisen oikeuskäytännön perusteella nauti sananvapauden suojaa.
Helsingissä 9.10.2024
Kristina Stenman, yhdenvertaisuusvaltuutettu
Robin Harms, johtava asiantuntija, yksikönpäällikkö
09.10.2024